Norrikselle suurta riemua tuottaa muovipullo, jonka sisällä on nappuloita. Tai no, kelpaisi se muovipullo tyhjänäkin, mutta koska kyseessä on aktivointilelu, tarjoilin Norriksen ruoan pullosta.
Valitettavasti joku muukin pitää pullosta, nimittäin poikani Rasmus. Voi sitä kiukkua ja parkua, kun koira saa leikkiä pullolla, eikä hän.
Seuraava kuvasarja kertoo hetkestä, jolloin Norris sai pullon.
 |
| Ei oo riemulla rajaa, kun on...pullo suussa |
 |
| Kateutta ilmassa |
 |
| Enkä ees juoni mitään... |
 | |
| Anna MINÄ näytän! |
 |
| Potti puoliksi | | | |
|
Tässä vaiheessa jouduin puhaltamaan pelin poikki, sillä en miellä koiranruokaa terveystuotteeksi puolitoistavuotiaan ruokavaliossa.
Nyt kun ihmettelette miksen anna koiralle pulloa Rasmuksen ollessa nukkumassa, vastaukseni tähän: Kun tuollainen muovipullo paukkuu vasten viiden pennin laminaattilattiaa, lähtee siitä melkoinen meteli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti