Ihan pikainen päivitys tähän väliin.
Jos tykkää katsella koirien kuvia, kannattaa seurata meitä Instagramissa.
Linkki Instagramiin löytyy sivupalkista ----->
tiistai 11. marraskuuta 2014
perjantai 7. marraskuuta 2014
Comeback
Onpas aika hurahtanut hurjaa vauhtia, blogi on jäänyt täysin huomiotta kuukausiksi. Nyt on aika tehdä ryhtiliike ja päivittää blogi ajantasalle.
No mitä olemme tehneet koko tämän ajan?
No, olemme treenanneet TOKO:a ja pakko myöntää, että olen oikein ylpeä Norriksen kehityksestä, palataan siihen myöhemmin.
Nimittäin, on yksi asia, joka on pitänyt perheemme kiireisenä viimeisen kuukauden ajan. Saanko esitellä, Klaus!
Joskus elämässä tulee eteen mahdollisuuksia joihin on pakko tarttua. Jos joku muistaa, meidän oli tarkoitus kasvattaa koirien lukumäärää vasta ensi kesänä, mutta Klasu tulla tupsahti hieman yllättäen perheeseemme. Kuten kuvasta näkyy, Klaus on jo aikuisempaa mallia, puoli vuotta Norrista vanhempi. Nyt jotkut haukkovat happea, että kuka hullu integroi kaksi nuorta urosta samaan perheeseen. Olihan se rohkeaa, mutta huolellisella poikien (nimike "pojat" tarkoittaa Norrista ja Klasua) toisiinsa totuttamisella kodinvaihto sujui oikein mallikkaasti.
Klasu on oikea kultakimpale, rakastaa ihmisiä (erityisesti lapsia), rapsutuksia ja sylissä oloa. Klasu hakee kivasti kontaktia, sekä on äärettömän nopea oppimaan. Spitzimäisen äänekäs tietenkin. Ja kahdesta spitzistä vasta ääntä lähteekin. Uudessa kodissa on meinaan uudet äänet, jotka on pitänyt haukkua mikronkellosta lähtien. Ulkona on uudet alueet ja kaikki on pitänyt haukkua, autot, koirat, ihmiset. Uloslähtökin on pitänyt haukkua. Yksinolo on pitänyt haukkua. Kotona yläkertaan poistuvat ihmiset on pitänyt haukkua.
ONNEKSI koirilla on tapana oppia uusia asioita ajoittain hyvinkin nopeasti, joten olemme saaneet karsittua haukkulistan toisiin koiriin, satunnaisiin autoihin, sekä harvoihin ja valittuihin ihmisiin.
Suurin edistys on kuitenkin tapahtunut ulkoillessa. Kun Klasu tuli meille, se oli niin stressaantunut, ettei se kyennyt syömään ulkona makoisimpiakaan nameja, eikä se kuullut yhtään mitään mitä yritin piipittää hihnan päässä. Klasu mennä viipotti hajujen perässä vetäen ja edestakaisin juosten, mutta kuukaudessa Klaus on muuttunut hirmuisesti ulkona. Klaus ei enää uppoudu samalla tavoin hajuihin, tulee kutsuttaessa luokse ja ennen kaikkea syö ulkona!
Toki kasvaneeseen ruokahaluun vaikuttaa se, että raakaruoka vaihtui väliaikaisesti nappularuokaan ja ruokaa tulee ainoastaan minun kanssa treenatessa, ruokakupit jäivät toistaiseksi työttömiksi. Työmotivaatio kasvoi molemmilla koirilla, eikä Norriskaan enää nirsoile ruokaansa.
Tässä pieni referaatti kuluneesta. Paljon on vielä opittavaa kumpaisenkin pojan kanssa, mutta eteenpäin, sanoi mummo lumessa.
No mitä olemme tehneet koko tämän ajan?
No, olemme treenanneet TOKO:a ja pakko myöntää, että olen oikein ylpeä Norriksen kehityksestä, palataan siihen myöhemmin.
Nimittäin, on yksi asia, joka on pitänyt perheemme kiireisenä viimeisen kuukauden ajan. Saanko esitellä, Klaus!
Joskus elämässä tulee eteen mahdollisuuksia joihin on pakko tarttua. Jos joku muistaa, meidän oli tarkoitus kasvattaa koirien lukumäärää vasta ensi kesänä, mutta Klasu tulla tupsahti hieman yllättäen perheeseemme. Kuten kuvasta näkyy, Klaus on jo aikuisempaa mallia, puoli vuotta Norrista vanhempi. Nyt jotkut haukkovat happea, että kuka hullu integroi kaksi nuorta urosta samaan perheeseen. Olihan se rohkeaa, mutta huolellisella poikien (nimike "pojat" tarkoittaa Norrista ja Klasua) toisiinsa totuttamisella kodinvaihto sujui oikein mallikkaasti.
Klasu on oikea kultakimpale, rakastaa ihmisiä (erityisesti lapsia), rapsutuksia ja sylissä oloa. Klasu hakee kivasti kontaktia, sekä on äärettömän nopea oppimaan. Spitzimäisen äänekäs tietenkin. Ja kahdesta spitzistä vasta ääntä lähteekin. Uudessa kodissa on meinaan uudet äänet, jotka on pitänyt haukkua mikronkellosta lähtien. Ulkona on uudet alueet ja kaikki on pitänyt haukkua, autot, koirat, ihmiset. Uloslähtökin on pitänyt haukkua. Yksinolo on pitänyt haukkua. Kotona yläkertaan poistuvat ihmiset on pitänyt haukkua.
ONNEKSI koirilla on tapana oppia uusia asioita ajoittain hyvinkin nopeasti, joten olemme saaneet karsittua haukkulistan toisiin koiriin, satunnaisiin autoihin, sekä harvoihin ja valittuihin ihmisiin.
Suurin edistys on kuitenkin tapahtunut ulkoillessa. Kun Klasu tuli meille, se oli niin stressaantunut, ettei se kyennyt syömään ulkona makoisimpiakaan nameja, eikä se kuullut yhtään mitään mitä yritin piipittää hihnan päässä. Klasu mennä viipotti hajujen perässä vetäen ja edestakaisin juosten, mutta kuukaudessa Klaus on muuttunut hirmuisesti ulkona. Klaus ei enää uppoudu samalla tavoin hajuihin, tulee kutsuttaessa luokse ja ennen kaikkea syö ulkona!
Toki kasvaneeseen ruokahaluun vaikuttaa se, että raakaruoka vaihtui väliaikaisesti nappularuokaan ja ruokaa tulee ainoastaan minun kanssa treenatessa, ruokakupit jäivät toistaiseksi työttömiksi. Työmotivaatio kasvoi molemmilla koirilla, eikä Norriskaan enää nirsoile ruokaansa.
Tässä pieni referaatti kuluneesta. Paljon on vielä opittavaa kumpaisenkin pojan kanssa, mutta eteenpäin, sanoi mummo lumessa.
torstai 24. heinäkuuta 2014
Friskies Doggy Run
Näin kovilla helteillä tekee pahaa ajatellakaan mitään juoksemiseen liittyvää, mutta törmäsin mielenkiintoiseen tapahtumaan, johon haluaisin osallistua. Nimittäin Doggy Run-tapahtumaan syyskuussa Helsingissä (ja elokuussa Tampereella).
Tapahtuman järjestäjät ovat onnistuneet nivomaan kaiken oleellisen yhteen: koirat, omistajat, perheet ja hyväntekeväisyyden. Nimittäin jokaisesta osallistumismaksusta lahjoitetaan 2€ tapahtumakaupunkien lasten hyväksi. Osallistua saa sekalaisella kokoonpanolla kävellen tai juosten, vapaavalintaisessa asussa, kunhan kokoonpanoon kuuluu koira tai useampi. Hyvä hyvä, tällaisia tapahtumia kaivataan lisää!
Linkki tapahtuman kotisivuille, jossa voi ilmoittautua mukaan.
Nyt pitäisi vielä viitsiä kaivaa lenkkarit naftaliinista ja käydä muutama harjoittelulenkki ennen tapahtumaa. Sitä ennen kokoan muutaman tekosyyn millä välttää juoksulenkit toistaiseksi:
1. Liian kuuma koiralle
2. Liian kuuma omistajalle
3. Ei ole kaikkia hienoja juoksuvarusteita
4. Huono kunto
5. Ei ehdi
6. Menen huomenna
P.S. Allekirjoittanut vihaa tätä hellettä!
Tapahtuman järjestäjät ovat onnistuneet nivomaan kaiken oleellisen yhteen: koirat, omistajat, perheet ja hyväntekeväisyyden. Nimittäin jokaisesta osallistumismaksusta lahjoitetaan 2€ tapahtumakaupunkien lasten hyväksi. Osallistua saa sekalaisella kokoonpanolla kävellen tai juosten, vapaavalintaisessa asussa, kunhan kokoonpanoon kuuluu koira tai useampi. Hyvä hyvä, tällaisia tapahtumia kaivataan lisää!
Linkki tapahtuman kotisivuille, jossa voi ilmoittautua mukaan.
Nyt pitäisi vielä viitsiä kaivaa lenkkarit naftaliinista ja käydä muutama harjoittelulenkki ennen tapahtumaa. Sitä ennen kokoan muutaman tekosyyn millä välttää juoksulenkit toistaiseksi:
1. Liian kuuma koiralle
2. Liian kuuma omistajalle
3. Ei ole kaikkia hienoja juoksuvarusteita
4. Huono kunto
5. Ei ehdi
6. Menen huomenna
 |
| Kuvan koira ei ole Norris |
P.S. Allekirjoittanut vihaa tätä hellettä!
keskiviikko 23. heinäkuuta 2014
Kontaktista
Olen kuvitellut eiliseen asti, että kontakti tarkoittaa sitä, että koira napottaa minua kauniisti silmiin nakkia hinkuen, mutta olen ollut totaalisen väärässä. Eilen illalla, kun olimme Norriksen kanssa lenkillä, tuli meitä vastaan koira. Norriksella kun on tapana räksyttää ohitettaville koirakoille nappasin tapani mukaan käden täyteen namia, joita olen viime aikoina heitellyt Norrikselle maahan aina kun näköpiirissä on toinen koira. Norris valpastui ja huomasi toisen koiran ja sitten tapahtui jotain ennenkuulumatonta. Ennen Norris olisi alkanut räksyttämään, mutta nyt se katsoi koiraa ja sen jälkeen käänsi katseensa minuun, palkkasin, se katsoi taas koiraa ja sitten minua, palkkio... ja tätä jatkui koko ohituksen ajan. Kun toinen koira oli mennyt ohi pistimme bileet pystyyn Norriksen kanssa, kehuin, rapsutin ja leikitin koiraa enemmän kuin koskaan. Olimme molemmat ihmeissämme tämän tapahtuman jälkeen, sillä ohitushetkellä tunsin jotain Norriksen ja minun välillä - kontaktin. Se oli jotain aivan muuta kuin silmiin tuijotusta. Se oli yhteys välillämme, tiesimme molemmat mitä tehdä, ja luotin Norrikseen sillä hetkellä täysin. Sama toistui, kun pääsimme ohittamaan koirapuiston ilman kiskomista ja huutamista. Nyt tosiaan tiedän, mitä se kontakti on, se on puheyhteys koiran kanssa, aivan jotain muuta kuin pelkkää silmiin tuijottelua.
Olen nyt ollut tiukkana Norriksen hihnakäytöksen kanssa, kyllästyin hajujen perässä kimpoilevaan karvapalloon, joten ainaisen kiukuttelun ja hampaiden kiristyksen sijaan otin uuden taktiikan. Aina kun Norris alkaa kiskomaan jonkin hyvän hajun perään, pysähdyn, kutsun Norriksen sivulleni perusasentoon, siitä seuraamisen kautta vapautus hajulle. Hajut tuntuvat olevan tällä hetkellä paras palkkio. Tästä taktiikasta on ollut paljon hyötyä: luoksetulo on parantunut, perusasento on mallillaan, Norriksen maltti kasvaa, sekä ärsyttävä kiskominen on vähentynyt huomattavasti, muutenkin Norris tuntuu kuuntelevan paljon paremmin (tai sitten vain kuvittelen).
Olen nyt ollut tiukkana Norriksen hihnakäytöksen kanssa, kyllästyin hajujen perässä kimpoilevaan karvapalloon, joten ainaisen kiukuttelun ja hampaiden kiristyksen sijaan otin uuden taktiikan. Aina kun Norris alkaa kiskomaan jonkin hyvän hajun perään, pysähdyn, kutsun Norriksen sivulleni perusasentoon, siitä seuraamisen kautta vapautus hajulle. Hajut tuntuvat olevan tällä hetkellä paras palkkio. Tästä taktiikasta on ollut paljon hyötyä: luoksetulo on parantunut, perusasento on mallillaan, Norriksen maltti kasvaa, sekä ärsyttävä kiskominen on vähentynyt huomattavasti, muutenkin Norris tuntuu kuuntelevan paljon paremmin (tai sitten vain kuvittelen).
 |
| Tämä ei ole kontakti |
tiistai 15. heinäkuuta 2014
Tapaus hormonihirviö
Meillä sitten vaihtui Toko-ryhmä. Nykyisessä ryhmässämme treenaa Norriksen lisäksi kaksi IHANAAA narttukoiraa. Nykyiset treenimme ovat Norriksen osalta vikinää, kiljumista, räksyttämistä, kiskomista, haistelua ja hajujen nuolemista. V***u! Tunnen itseni niin huonoksi koiranomistajaksi, kun en kestä tuota Norriksen pöllöilyä, siitä seuraa ikävä jatkumo, Norris pöllöilee -> turhaudun -> Norris huomaa, että kiukustun, alkaa nuuhkimaan, eikä tarjoa kontaktia -> turhaudun lisää -> nuuhkii entistä enemmän, luimistelee, stressaa -> lopetamme treenit -> Norris rauhoittuu -> Norris pöllöilee uudestaan ja kaikki alkaa taas alusta...
Onneksi keksimme tähän ratkaisun, joka ainakin viime kerralla toimi. Otin Norrikselle häkin mukaan treeneihin, jonka sijoitin niin, että häkistä näkee minut, sekä treenit. Heti kun Norris aloitti sen tyttöjen luokse kiskomisen ja lakkasi kuuntelemasta minua, laitoin Norriksen häkkiin ja jäin itse seisomaan häkin lähelle selkä Norrikseen päin. Kun Norris rauhottui häkkiin, otin sen pois sieltä.
Viime treeneissä Norris joutui kahdesti häkkiin rauhoittumaan. Kun ensimmäisen kerran otin Norriksen pois sieltä, se oli ihan järkyttynyt, aivan kuin olisin piessyt sen, se ei suostunut ottamaan minkäänlaista kontaktia, kunnes istuin sen kanssa maahan ja vain olimme hetken aikaa. Siitä se sitten taas palasi tälle planeetalle ja pöllöily jatkui, jolloin laitoin sen takaisin häkkiin. Kun seuraavan kerran otin Norriksen pois, oli se sen verran rauhoittunut, että saimme vedettyä treenit hyvällä mielellä loppuun.
Tämä "häkitys" katkaisee tuon ikävän kierteemme, minä en turhaudu ja Norris pääsee laskemaan kierroksiaan. Itse pystyn kuitenkin seuraamaan kuunteluoppilaana treenejä sen aikaa, että Norris pääsee ulos häkistä. Eihän tämä mitenkään mukavaa ole, mutta josko hormonihirviö oppisi, että pelleilemällä ei saavuta mitään, vaan päinvastoin. Norris on kuitenkin niin laumasidonnainen että sille paras palkka on huomio ja kauhein rangaistus joutua pois lauman luota. Voimme siis toistaiseksi jättää namipalkkauksen taka-alalle ja ottaa tilalle vuolaat kehut ja vinkulelun.
Vielä näillä näytöillä en suostu Norriksen palleja poistamaan, annan Norriksen miehuudelle armonaikaa asettua aloilleen.
Onhan ne tytöt ihania.
perjantai 6. kesäkuuta 2014
Helpotusta koirakuumeeseen
Taas olen pitänyt blogipiiloa pitkän aikaa, koulua, treeniä, perheilyä....
Jotain olen kuitenkin saanut aikaiseksi! Aloitimme Norriksen kanssa tokon uudestaan, koska Norris on tuollainen huligaani, niin halusin pitkän tauon jälkeen aloittaa ihan alusta, vaikkakin alkeet ovat meille ihan tuttuja.
Norris kyllä yllätti ensimmäisissä treeneissä minut täysin, se toimi kuin unelma. Koirassani on selkeästi havaittavissa aikuistumisen merkkejä, sillä toiset koirat eivät juurikaan häirinneet treenejä. Juurikin toisten koirien takia halusin aloittaa ihan alusta, koska Norris tavallisesti stressaa niiden seurassa, eikä kykene keskittymään, mutta kaikki stressi oli tiessään. Kunnes eräs toinen treeneissä ollut isompi koira pääsi omistajaltaan karkuun ja päätti tulla moikkaamaan Norrista ystävällisissä tunnelmissa. Norris säikähti moikaamaan tullutta koiraa, eikä sen jälkeen treenikään enää oikein kulkenut. Tästä on kuitenkin kiva jatkaa hyvällä mielellä eteenpäin.
Olen saanut myös helpotusta koirakuumeeseeni, olemme nimittäin mieheni kanssa tulleet siihen tulokseen, että voisimme ensi kesänä tuplata koiramäärän, ottaa siis toisen koiran. Parhaillaan on käynnissä kova rotupohdinta.
Tavallaan haluaisin pysyä rodussa ja ottaa toisen mittelin, mutta toisaalta haluaisin myös vaihtaa rotua. Olen kovasti haaveillut Bordercolliesta niiden käytettävyyden vuoksi. Haluaisin Norriksen, tuon rakastettavan seurakoiran huipentuman rinnalle sellaisen hyperaktiivisen puuhastelijan, joka vaatisi minulta paljon. Bordercollie olisi myös kokonsa puolesta passeli, pidän koiran koossa kriteerinä, että jaksan tarvittaessa kantaa sen. Sileäkarvainen collie olisi myös kiinnostava vaihtoehto.
Onko lukijoilla joitain haaverotuja?
Jotain olen kuitenkin saanut aikaiseksi! Aloitimme Norriksen kanssa tokon uudestaan, koska Norris on tuollainen huligaani, niin halusin pitkän tauon jälkeen aloittaa ihan alusta, vaikkakin alkeet ovat meille ihan tuttuja.
Norris kyllä yllätti ensimmäisissä treeneissä minut täysin, se toimi kuin unelma. Koirassani on selkeästi havaittavissa aikuistumisen merkkejä, sillä toiset koirat eivät juurikaan häirinneet treenejä. Juurikin toisten koirien takia halusin aloittaa ihan alusta, koska Norris tavallisesti stressaa niiden seurassa, eikä kykene keskittymään, mutta kaikki stressi oli tiessään. Kunnes eräs toinen treeneissä ollut isompi koira pääsi omistajaltaan karkuun ja päätti tulla moikkaamaan Norrista ystävällisissä tunnelmissa. Norris säikähti moikaamaan tullutta koiraa, eikä sen jälkeen treenikään enää oikein kulkenut. Tästä on kuitenkin kiva jatkaa hyvällä mielellä eteenpäin.
Olen saanut myös helpotusta koirakuumeeseeni, olemme nimittäin mieheni kanssa tulleet siihen tulokseen, että voisimme ensi kesänä tuplata koiramäärän, ottaa siis toisen koiran. Parhaillaan on käynnissä kova rotupohdinta.
Tavallaan haluaisin pysyä rodussa ja ottaa toisen mittelin, mutta toisaalta haluaisin myös vaihtaa rotua. Olen kovasti haaveillut Bordercolliesta niiden käytettävyyden vuoksi. Haluaisin Norriksen, tuon rakastettavan seurakoiran huipentuman rinnalle sellaisen hyperaktiivisen puuhastelijan, joka vaatisi minulta paljon. Bordercollie olisi myös kokonsa puolesta passeli, pidän koiran koossa kriteerinä, että jaksan tarvittaessa kantaa sen. Sileäkarvainen collie olisi myös kiinnostava vaihtoehto.
Onko lukijoilla joitain haaverotuja?
perjantai 30. toukokuuta 2014
King size koiranpeti
Säästin ja tein itse Norrikselle uuden pedin. Olen jo pitkään haaveillut suurista lattiatyynyistä, joten päätin saada kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja tein pedistä kokoluokkaa valtava. Mitoiltaan peti on huimat 140x90cm, eli juuri ja juuri sopiva Mittelspitzille.
Anttilassa oli kankaita edullisesti, joten tuplasäästin ja valitsin kankaaksi Vallilan Poppamiestä hintaan 5€/m. Kangasta meni petiin kaksi metriä. Koska en ole mikään varsinainen käsityöihminen, en omista ompelukonetta, joten ompelin pedin käsin kaksinkertaisella karhunlangalla. Peti on kuitenkin mallia iso tyyny, joten tuollaisen pitäisi valmistua nopeasti, mutta käsin ompelemalla tunteja sai kulumaan useita.
Triplasäästin täytteiden kustannuksissa ja täytin pedin vanhoilla lakanoilla, peitoilla ja tyynyillä. Loppuvaiheessa jouduin jo pähkäilemään mitkä lakanoista uhraan täytteeksi. Tietenkin käytännöllisyys kärsi tämän johdosta, sillä peti painaa todella paljon. Peti kuitenkin ahmaisi sisäänsä parisängyn peiton, kolme tyynyä, kaksi koristetyynyä, fleece-peiton, vauvan vaunupussin, vauvan peiton, verhoparin sekä useita suuria lakanoita.
Työvaiheessa jokainen perheenjäsen kävi petiä ihmettelemässä ja testailemassa. Norriskin viihtyi torkkumassa kankaan päällä, kun ompelin petiä muotoonsa.
Lopputulos on kyllä mukava löhöilypeti. Taitaa jokainen karvaton ja karvainen tämän asunnon asukas vuorollaan pötkötellä pedillä, sillä nyt seuraa paljastus, Norris ei edes välitä pedeistä! Se saattaa hetken olla pedillä, jonka jälkeen Norris siirtyy mieluummin viileälle lattialle nokosille.
Olen kyllä tyytyväinen, että sain pedin valmiiksi, sillä harvoin mikään askarteluni oikeasti valmistuu. Tästä pedistä inspiroituneena haluaisin tehdä portaidemme alle isoista tyynyistä sellaisen fiilistely nurkkauksen, missä voisi lukea satuja ja kuunnella musiikkia. Siihen projektiin tarvitsen kyllä ompelukoneen.
Anttilassa oli kankaita edullisesti, joten tuplasäästin ja valitsin kankaaksi Vallilan Poppamiestä hintaan 5€/m. Kangasta meni petiin kaksi metriä. Koska en ole mikään varsinainen käsityöihminen, en omista ompelukonetta, joten ompelin pedin käsin kaksinkertaisella karhunlangalla. Peti on kuitenkin mallia iso tyyny, joten tuollaisen pitäisi valmistua nopeasti, mutta käsin ompelemalla tunteja sai kulumaan useita.
Triplasäästin täytteiden kustannuksissa ja täytin pedin vanhoilla lakanoilla, peitoilla ja tyynyillä. Loppuvaiheessa jouduin jo pähkäilemään mitkä lakanoista uhraan täytteeksi. Tietenkin käytännöllisyys kärsi tämän johdosta, sillä peti painaa todella paljon. Peti kuitenkin ahmaisi sisäänsä parisängyn peiton, kolme tyynyä, kaksi koristetyynyä, fleece-peiton, vauvan vaunupussin, vauvan peiton, verhoparin sekä useita suuria lakanoita.
Työvaiheessa jokainen perheenjäsen kävi petiä ihmettelemässä ja testailemassa. Norriskin viihtyi torkkumassa kankaan päällä, kun ompelin petiä muotoonsa.
Lopputulos on kyllä mukava löhöilypeti. Taitaa jokainen karvaton ja karvainen tämän asunnon asukas vuorollaan pötkötellä pedillä, sillä nyt seuraa paljastus, Norris ei edes välitä pedeistä! Se saattaa hetken olla pedillä, jonka jälkeen Norris siirtyy mieluummin viileälle lattialle nokosille.
 |
| Koekäytössä |
Olen kyllä tyytyväinen, että sain pedin valmiiksi, sillä harvoin mikään askarteluni oikeasti valmistuu. Tästä pedistä inspiroituneena haluaisin tehdä portaidemme alle isoista tyynyistä sellaisen fiilistely nurkkauksen, missä voisi lukea satuja ja kuunnella musiikkia. Siihen projektiin tarvitsen kyllä ompelukoneen.
tiistai 27. toukokuuta 2014
Koirakuume
Minuun on iskenyt ihan hirveä koirakuume. Olisi ihana saada Norrikselle kaveri. Minulla ei niinkään ole pentukuume, nyt ei huvittaisi se pikkupentuvaihe, vaan haluaisin aikuisen koiran! Mikä tähän auttaisi? Olen yrittänyt olla ajattelematta asiaa, lueskellut ilmoituksia, ajatellut kauhuskenaarioita... ei, mikään ei auta!
Kuinka te selätätte koirakuumeen?
Kuinka te selätätte koirakuumeen?
lauantai 24. toukokuuta 2014
Pieniä tavoitteita
Nyt on muutaman päivän pitänyt kiirettä, on ollut luentoja ja arki pitänyt kiireisenä. Odotan innolla maanantain luentoa, sillä silloin on aiheena koirien käyttäytymisongelmat. Jännittävää.
Tilaamani kirjat saapuivat myös loppuviikosta, mutta en ole vielä ehtinyt tutustumaan kirjoihin sen kummemmin kuin selailemalla ne läpi. Laitan blogiin kommenttia kirjoista, kunhan saan ne luettua. Kirjat olivat siis Riitta Kempen Koiran ruokinta ja hoito, sekä Helena Koskentalon kirjoittama Pelkopurija ja huomionhakija.
Tänään aamulla kun treenasimme Norriksen kanssa toko-liikkeitä, oli Norris kuin eri koira. Se kuunteli, keskittyi ja suoritti aivan eri tavoin kuin koskaan ennen. Onhan Norris ollut aina innokas oppija, mutta tänään tuo koira kyllä yllätti. Osittain syynä kasvaneeseen motivaatioon saattaa olla se, että siirryimme kerran päivässä ruokintaan, joten ruoka on saanut uuden merkityksen. Kerran päivässä ruokintaan päädyimme Norriksen nirsouden takia, ja on kyllä toiminut, vaikka saa aamulla palkkiot nameina koulutuksen yhtydessä.
Treenin jälkeen asetin meille tavoitteen: Ensi kesänä ensimmäisiin kokeisiin Norriksen kanssa. Tokon aloitimme jo viime syksynä, mutta kun Norris sai väärän nivelrikkotuomion, josta kerroin aiemmin tässä postauksessa, jäi toko pois liikuntakiellon aikana, enkä erinäisiin tekosyihin vedoten ole saanut vielä ilmoitettua meitä jatkamaan, mutta nyt on sekin taas ajankohtaista.
Viimeksi ryhmässä tokoillessa ei Norriksella vielä maltti riittänyt muiden koirien seurassa treenata kuin hetkittäin, eikä Norris jaksanut keskittyä tunnista kuin ensimmäiset 20min, jonka jälkeen se vietti lopputunnin nuuskien ja räksyttäen muille. Norris tosin oli silloin vasta puolivuotias, joten ymmärrettäväähän tuo on. Norris ei edelleenkään malta oikein keskittyä toisten koirien seurassa, mutta treeniätreeniätreeniä.
Haaveissa siintää jo EVL, mutta sinne on vielä pitkä matka...
En malta odottaa, että päästään kurssille! Toki ensin pitää ilmoittautua...
Tilaamani kirjat saapuivat myös loppuviikosta, mutta en ole vielä ehtinyt tutustumaan kirjoihin sen kummemmin kuin selailemalla ne läpi. Laitan blogiin kommenttia kirjoista, kunhan saan ne luettua. Kirjat olivat siis Riitta Kempen Koiran ruokinta ja hoito, sekä Helena Koskentalon kirjoittama Pelkopurija ja huomionhakija.
Tänään aamulla kun treenasimme Norriksen kanssa toko-liikkeitä, oli Norris kuin eri koira. Se kuunteli, keskittyi ja suoritti aivan eri tavoin kuin koskaan ennen. Onhan Norris ollut aina innokas oppija, mutta tänään tuo koira kyllä yllätti. Osittain syynä kasvaneeseen motivaatioon saattaa olla se, että siirryimme kerran päivässä ruokintaan, joten ruoka on saanut uuden merkityksen. Kerran päivässä ruokintaan päädyimme Norriksen nirsouden takia, ja on kyllä toiminut, vaikka saa aamulla palkkiot nameina koulutuksen yhtydessä.
Treenin jälkeen asetin meille tavoitteen: Ensi kesänä ensimmäisiin kokeisiin Norriksen kanssa. Tokon aloitimme jo viime syksynä, mutta kun Norris sai väärän nivelrikkotuomion, josta kerroin aiemmin tässä postauksessa, jäi toko pois liikuntakiellon aikana, enkä erinäisiin tekosyihin vedoten ole saanut vielä ilmoitettua meitä jatkamaan, mutta nyt on sekin taas ajankohtaista.
Viimeksi ryhmässä tokoillessa ei Norriksella vielä maltti riittänyt muiden koirien seurassa treenata kuin hetkittäin, eikä Norris jaksanut keskittyä tunnista kuin ensimmäiset 20min, jonka jälkeen se vietti lopputunnin nuuskien ja räksyttäen muille. Norris tosin oli silloin vasta puolivuotias, joten ymmärrettäväähän tuo on. Norris ei edelleenkään malta oikein keskittyä toisten koirien seurassa, mutta treeniätreeniätreeniä.
Haaveissa siintää jo EVL, mutta sinne on vielä pitkä matka...
En malta odottaa, että päästään kurssille! Toki ensin pitää ilmoittautua...
keskiviikko 21. toukokuuta 2014
(Lisää haluamasi otsikko)
Kuinka pää voi lyödä näin tyhjää? Ideoita olisi vaikka minkälaisiin postauksiin, mutta kun saan tyhjän sivun eteeni, en vain saa mitään kirjoitettua. Kauhea tilanne! Kärsiikö kukaan muu tällaisesta?
Toivottavasti saan anteeksi.
Toivottavasti saan anteeksi.
 |
| Pusu |
 |
| Vahtikoira |
sunnuntai 18. toukokuuta 2014
Sunnuntaita!
Ihana ilma tänään! Näin perheellisenä tällaiset upeat säät tulee hyödynnettyä tehokkaasti. Pakkasimme perheen heti aamusta autoon ja suuntasimme Helsinki-Vantaa lentökentän kupeeseen kalliolle katselemaan laskeutuvia lentokoneita. Ajattelin, että otetaan myös Norris mukaan kuuntelemaan lentsikoiden pärinää. Olin hieman skeptinen sen suhteen, miten Norris reagoisi, koneet kuitenkin lentävät hyvin matalalla passipaikkamme yli ja niin näky kuin meteli on aikamoista.
Eipä tuo haukku ollut moksiskaan! Valppaana tietenkin katseli laskeutuvia koneita, mutta ei muuta.
Pienenä Norris pelkäsi kaikkea ja kaikkia, mutta nykyään kovat äänet eivät tunnu enää missään, Uusi vuosikin meni ihan rauhallisissa tunnelmissa ilman pelkoja.
Norris nautti täysin rinnoin aamuisesta retkestä, keli oli kaunis eikä aamulla ollut vielä liian kuuma riehumiselle. Onneksi otin kameran mukaan, sain muutaman kuvan vauhtimakkarasta.
Eipä tuo haukku ollut moksiskaan! Valppaana tietenkin katseli laskeutuvia koneita, mutta ei muuta.
Pienenä Norris pelkäsi kaikkea ja kaikkia, mutta nykyään kovat äänet eivät tunnu enää missään, Uusi vuosikin meni ihan rauhallisissa tunnelmissa ilman pelkoja.
Norris nautti täysin rinnoin aamuisesta retkestä, keli oli kaunis eikä aamulla ollut vielä liian kuuma riehumiselle. Onneksi otin kameran mukaan, sain muutaman kuvan vauhtimakkarasta.
Lentokoneiden ihmettelyn jälkeen suuntasimme vielä Haltialan kotieläintilalle katselemaan kotieläimiä. Tämä oli pesunkestävän lähiökoiran ensikosketus maalaiselämään. Norris, tuo kova hajuissakierijä, rakastui heiniin.
Oletin eläimiä olevan paljon enemmän paikalla, mutta näimme ainoastaan lampaita ja lehmiä. Höh!
Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin on hyvä päättää tänään! Nauttikaa auringosta!
perjantai 16. toukokuuta 2014
Temppukoulu osa 3: Niiaus
Se on perjantai taasen. Tänään opetetaan koira niiaamaan. Tiedättekö mitä tarkoitan? Siis koira laskee rinnan maahan kuten leikkiin kutsuessaan. Kaikessa yksinkertaisuudessaan, näin me sen teimme:
Istu lattialle ja ota koira eteesi seisomaan.
Ota nami nyrkkiin ja laita nyrkki lattiaan. Koira alkaa tavoitella namia ja HETI kun koiran etuosa koskee lattiaa, merkkaa naksulla tai kehulla ja palkkaa. Toista tätä. Tämä vaihe saattaa kestää ja kestää ja kestää... Kärsivällisyyttä siis, pikkuhiljaa koira alkaa tarjoamaan niiausta pidempiä ja pidempiä aikoja.
Kun koira on ymmärtänyt niiauksen, lisää vihjesana, kuten "niiaa".
Hauskoja treenihetkiä!
Istu lattialle ja ota koira eteesi seisomaan.
Kun koira on ymmärtänyt niiauksen, lisää vihjesana, kuten "niiaa".
Hauskoja treenihetkiä!
torstai 15. toukokuuta 2014
Kesä lähestyy
Eilen fiilisteltiin Norriksen kanssa lähestyvää kesää, joka ilmoitteli itsestään auringon paisteella pitkästä aikaa.
Eilen olikin illalla taas luento, aiheena oli perinnölliset sairaudet, rakeenteelliset sellaiset. Luennoitsijana oli Helsingin yliopistollisesta eläinsairaalasta ell. Anu Lappalainen, hauska nainen. Oikeasti, hulvaton. Vaikka aihe oli vakava, oli luento mieluisa, sillä Lappalainen kevensi tunnelmaa aina aika ajoin letkautuksillaan. Vielä en niin viisas ole, että voisin tähän kirjoittaa kriittisen artikkelin koirien rakenteellisista sairauksista, mutta ehkä jonain päivänä. Pysyttelen vielä ihan hissukseen aiheesta täällä ruudun takana ja palaan asiaan sitten kun olen viisaampi, vielä en kehtaa alkaa kahden tunnin luennon jälkeen pätemään :D
Huomenna onkin taas perjantai ja temppukoulun uuden tempun aika.
Huomiseen!
 |
| (Miksi mulla on pakkomielle näihin epäonnistuneisiin otoksiin :D) |
Eilen olikin illalla taas luento, aiheena oli perinnölliset sairaudet, rakeenteelliset sellaiset. Luennoitsijana oli Helsingin yliopistollisesta eläinsairaalasta ell. Anu Lappalainen, hauska nainen. Oikeasti, hulvaton. Vaikka aihe oli vakava, oli luento mieluisa, sillä Lappalainen kevensi tunnelmaa aina aika ajoin letkautuksillaan. Vielä en niin viisas ole, että voisin tähän kirjoittaa kriittisen artikkelin koirien rakenteellisista sairauksista, mutta ehkä jonain päivänä. Pysyttelen vielä ihan hissukseen aiheesta täällä ruudun takana ja palaan asiaan sitten kun olen viisaampi, vielä en kehtaa alkaa kahden tunnin luennon jälkeen pätemään :D
Huomenna onkin taas perjantai ja temppukoulun uuden tempun aika.
Huomiseen!
tiistai 13. toukokuuta 2014
Leikkitreffit kotona
Nyt on muutaman päivän pitänyt kiirettä, nimittäin eilen alkoi Helsingin avoimessa yliopistossa maa-metsätaloustieteellisen tiedekunnan Koirat-erikoiskurssi. Jehna, onpa hienoa opiskella! Toteutustapana minulla on verkossa suoritettavat opinnot, eli luennot katson netin yli kotona. Tämä siksi, että mieheni kerkeää töiden jälkeen nappaamaan jälkikasvumme kyytiin ja painua kylille, että allekirjoittanut saa rauhassa tärkeillä verkkoluentojen parissa. En malta odottaa, että viisastun ja pääsen tänne blogiin kertomaan teille lukijoille mitä kaikkea mielenkiintoista olen oppinut!
Pistin eilen tilaukseen muutaman kirjan, kurssilla suositellun Riitta Kempen kirjoittaman Koiran ruokinta ja hoito, sekä silmiini osuneen Pelkopurija ja huomionhakija -kirjan. Vaikka en ongelmakoiraa omistakkaan, niin aihe kiinnostaa minua. En malta odottaa, että kirjat saapuvat.
Onko lukijoiden joukossa yhtään kurssikaveria?
Tänään meillä kävikin sitten vieraita. Kylläpä riitti kuhinaa kun lattiatasolla vipelsi koiria ja lapsia, mutta piristävää oli. Kyläilemässä kävivät siis Norriksen paras koirakaveri Luka ja ei-niin-hyvä koirakaveri Ossi. Ossi on jo vanhempi herrasmies, eikä juurikaan välitä Norriksen hössötyksistä. Kyllä pojilla oli mukavaa, kun saivat pitkästä aikaa painia keskenään. Valitettavasti keli ei ollut suotuisa, joten siirsimme leikkitreffit sisätiloihin.
Mukavaa alkanutta viikkoa!
Pistin eilen tilaukseen muutaman kirjan, kurssilla suositellun Riitta Kempen kirjoittaman Koiran ruokinta ja hoito, sekä silmiini osuneen Pelkopurija ja huomionhakija -kirjan. Vaikka en ongelmakoiraa omistakkaan, niin aihe kiinnostaa minua. En malta odottaa, että kirjat saapuvat.
Onko lukijoiden joukossa yhtään kurssikaveria?
Tänään meillä kävikin sitten vieraita. Kylläpä riitti kuhinaa kun lattiatasolla vipelsi koiria ja lapsia, mutta piristävää oli. Kyläilemässä kävivät siis Norriksen paras koirakaveri Luka ja ei-niin-hyvä koirakaveri Ossi. Ossi on jo vanhempi herrasmies, eikä juurikaan välitä Norriksen hössötyksistä. Kyllä pojilla oli mukavaa, kun saivat pitkästä aikaa painia keskenään. Valitettavasti keli ei ollut suotuisa, joten siirsimme leikkitreffit sisätiloihin.
 |
perjantai 9. toukokuuta 2014
Suussa sulavat hauvan herkut
Tykkään tehdä itse koulutusnamit koiralleni, ne maistuvat paljon paremmin meidän nirsolle herralle.
Tällaisen reseptin kehittelin eilen, olkaa hyvät!
400g jauhelihaa
2kananmunaa
1dl kaurahiutaleita
1/2 dl korppujauhoja
1 banaani
125g kreikkalainen jogurtti
Sekoita ainekset keskenään. Tee taikinasta yksi iso levy, josta painelet muotilla (itse käytin tuttipullon korkkia) ympyrän muotoisia herkkupaloja. Siirrä herkut lastan avulla leivinpaperilla vuoratulle uunipellille ja paista uunin keskitasolla 200 astessa noin 30 minuuttia, tai kunnes ovat kypsiä.
Säilytä valmiit herkut jääkapissa, osan voi pakastaa.
Bon appétit!
Tällaisen reseptin kehittelin eilen, olkaa hyvät!
400g jauhelihaa
2kananmunaa
1dl kaurahiutaleita
1/2 dl korppujauhoja
1 banaani
125g kreikkalainen jogurtti
Sekoita ainekset keskenään. Tee taikinasta yksi iso levy, josta painelet muotilla (itse käytin tuttipullon korkkia) ympyrän muotoisia herkkupaloja. Siirrä herkut lastan avulla leivinpaperilla vuoratulle uunipellille ja paista uunin keskitasolla 200 astessa noin 30 minuuttia, tai kunnes ovat kypsiä.
Säilytä valmiit herkut jääkapissa, osan voi pakastaa.
Bon appétit!
Temppukoulu osa 2: Käsitarget
En nyt tiedä onko tämä varsinainen temppu, mutta hyödyllinen ainakin. Käsitargetin avulla koiraa on helppo ohjata haluttuun paikkaan. Target tarkoittaa siis kohdetta, jota koira opetetaan joko seuraamaan tai koskettamaan. Tässä vinkkini, kuinka minä opetin käsitargetin Norrikselle.
Ota koira eteesi istumaan samalle tasolle kanssasi.
Kun koira istuu edessäsi, nosta toinen kämmenesi koiran kasvojen korkeudelle niin, että koira yltää koskemaan kättä kuonolla.
Sitten odotat, että koira alkaa nuuskimaan kättäsi, HETI kun koiran kuono koskettaa kättäsi, palkitse.
Toista tätä niin kauan, kunnes koira hoksaa, että kättäsi tökkäämällä saa palkan.
Sitten voit lisätä vihjesanan. Meillä se on "koske".
Toista vihjesanaa aina kun koira koskee kättäsi.
TADAA! Koirasi osaa käsitargetin!
Ota koira eteesi istumaan samalle tasolle kanssasi.
 |
| Rasmus näyttää käden oikean korkeuden |
Sitten odotat, että koira alkaa nuuskimaan kättäsi, HETI kun koiran kuono koskettaa kättäsi, palkitse.
 |
| (1000 kuvaa, eikä yhtään onnistunutta käden kosketuksesta) |
Toista tätä niin kauan, kunnes koira hoksaa, että kättäsi tökkäämällä saa palkan.
 |
| Muista palkkio! |
Sitten voit lisätä vihjesanan. Meillä se on "koske".
Toista vihjesanaa aina kun koira koskee kättäsi.
TADAA! Koirasi osaa käsitargetin!
keskiviikko 7. toukokuuta 2014
Kurkistus lisäravinteisiin
Käyttätekö koirillenne lisäravinteita? Minä voin taas nostaa käteni pystyyn, tietenkin käytän. Meillä käyttää jokainen perheenjäsen lisäravinteita enemmän ja vähemmän. Sain itseni hulluksi niiden suhteen ollessani raskaana. Silloin kehitin monivitamiinilisään pakkomielteen, jos unohdin aamulla sellaisen ottaa, olin koko päivän aivan varma, että saisin keskenmenon. Kuten arvata saattaa, samanlainen hysteerikko olen edelleen, onneksi Norriksen kohdalla ainoastaan yhden tuotteen kanssa, nimittäin Cartivet + msm. Se on siis glukosamiinivalmiste, jota käytetään nivelrikon hoitoon ja ennaltaehkäisyyn.
Pakkomielteeni tähän tuotteeseen alkoi eläinlääkärin epäonnistuneen diagnoosin myötä, josta kerroin tässä postauksessa. Vaikkakaan loppujenlopuksi nivelrikkoa ei ollut, jäi tuote silti päivittäiseen käyttöön, koska ei siitä mitään haittaakaan ole (sitäpaitsi Norriksen nivelet hajoaisivat päreiksi siltä seisomalta, jos yksikin annos jäisi antamatta).
Norriksella on myös käytössä monivitamiinilisä, sekä tietenkin kalaöljy. Voitimme match show:ssa Care 4 pets tuotekassin, joten tämänhetkiset käytössä olevat lisäravinteet ovat kyseisen merkkisiä.
Tuotekassissa oli mukana muutama minulle uusi tuote, nimittäin kalajauhe, sekä vatsavaivoihin auttava Stomach lisäravinne.
Kalajauhe, nimeltään Omega powder, on siis nimensä mukaisesti jauhettua kalaa ja toimii rasvahappolisänä. Valmistaja lupaa jauheen antavan myöskin lisää makua ruokaan (nirsojen koirien omistajat huom!). Annostusohjetta en löytänyt purkista sen kummempaa kuin suurpiirteisen "Jauhetta annostellaan eläimen kokoon suhteutusti normaalin ruuan lisänä". Valmistajan internetsivuilta löytyi kuitenkin tarkennusta tähän, noin 1 rkl (n.5g) per eläimen 10kg per päivä.
Sivuilla muistetaan myös mainita, että halutessaan annostusta voi lisätä kuitenkin kiinnittäen huomiota, ettei kalsiumin suositeltu päiväannostus ylity.
Tätä olen antanut lähinnä kissoille, koska Norriksella on käytössä kalaöljy, josta omegat raapaistaan.
Toinen minulle uusi tuote on Stomach, joka on siis tarkoitettu ruuansulatushäiriöiden tilapäiseen hoitoon, se sisältää mm.vatsaa tasapainottavia maitohappobakteereita, elektrolyyttejä, sekä glukoosia, joiden avulla vatsavaivojen pitäisi helpottaa nopeasti. Tätä emme ole vielä päässeet (lue: joutuneet) testaamaan, mutta ainakin näin lähtökohtaisesti uskon tuotteen tehoon. Annetaanhan lapsillekkin Osmosalia vatsataudin velloessa, joka on siis samankaltainen tuote ihmiskäyttöön.
Ja näin loppuun vielä haluaisin vinkata, että nuo Multivitamiinit maistuvat meidän supernirsollekkin. Vaikkakin niiden koko on iso, saa ne helposti pilkkotua pienemmiksi ja antaa vaikka muutaman tempun lomassa koulutuspalkkiona päivän vitaaminiannos.
Pakkomielteeni tähän tuotteeseen alkoi eläinlääkärin epäonnistuneen diagnoosin myötä, josta kerroin tässä postauksessa. Vaikkakaan loppujenlopuksi nivelrikkoa ei ollut, jäi tuote silti päivittäiseen käyttöön, koska ei siitä mitään haittaakaan ole (sitäpaitsi Norriksen nivelet hajoaisivat päreiksi siltä seisomalta, jos yksikin annos jäisi antamatta).
Norriksella on myös käytössä monivitamiinilisä, sekä tietenkin kalaöljy. Voitimme match show:ssa Care 4 pets tuotekassin, joten tämänhetkiset käytössä olevat lisäravinteet ovat kyseisen merkkisiä.
Tuotekassissa oli mukana muutama minulle uusi tuote, nimittäin kalajauhe, sekä vatsavaivoihin auttava Stomach lisäravinne.
Kalajauhe, nimeltään Omega powder, on siis nimensä mukaisesti jauhettua kalaa ja toimii rasvahappolisänä. Valmistaja lupaa jauheen antavan myöskin lisää makua ruokaan (nirsojen koirien omistajat huom!). Annostusohjetta en löytänyt purkista sen kummempaa kuin suurpiirteisen "Jauhetta annostellaan eläimen kokoon suhteutusti normaalin ruuan lisänä". Valmistajan internetsivuilta löytyi kuitenkin tarkennusta tähän, noin 1 rkl (n.5g) per eläimen 10kg per päivä.
Sivuilla muistetaan myös mainita, että halutessaan annostusta voi lisätä kuitenkin kiinnittäen huomiota, ettei kalsiumin suositeltu päiväannostus ylity.
Tätä olen antanut lähinnä kissoille, koska Norriksella on käytössä kalaöljy, josta omegat raapaistaan.
Toinen minulle uusi tuote on Stomach, joka on siis tarkoitettu ruuansulatushäiriöiden tilapäiseen hoitoon, se sisältää mm.vatsaa tasapainottavia maitohappobakteereita, elektrolyyttejä, sekä glukoosia, joiden avulla vatsavaivojen pitäisi helpottaa nopeasti. Tätä emme ole vielä päässeet (lue: joutuneet) testaamaan, mutta ainakin näin lähtökohtaisesti uskon tuotteen tehoon. Annetaanhan lapsillekkin Osmosalia vatsataudin velloessa, joka on siis samankaltainen tuote ihmiskäyttöön.
Ja näin loppuun vielä haluaisin vinkata, että nuo Multivitamiinit maistuvat meidän supernirsollekkin. Vaikkakin niiden koko on iso, saa ne helposti pilkkotua pienemmiksi ja antaa vaikka muutaman tempun lomassa koulutuspalkkiona päivän vitaaminiannos.
tiistai 6. toukokuuta 2014
Mistä Norris sai nimensä?
Kokoan parhaat palat Hikipediasta, joiden innoittamana Norris sai nimensä.
- Chuck Norris pystyy hukuttamaan kalan.
- Chuck Norris kuulee hiljaisuuden
- Lucky Luke pystyy ampumaan oman varjonsa. Chuck Norrisin varjo pystyy ampumaan Lucky Luken.
- Chuck Norris on Darth Vaderin isä.
- Kumpi ja Kampi tappelivat. Chuck Norris voitti.
- Alussa olivat suo, kuokka ja Chuck Norris.
- Alussa oli itseasiassa pelkkä Chuck Norris.
- Kynä on miekkaa mahtavampi, siis jos se on Chuck Norrisin kädessä.
- Chuck Norris tekee Saarioisten äitien ruoat.
- Chuck Norris saa ottaa neljä kalapuikkoa.
- Chuck Norris on ravintoketjun huippu.
- Chuck Norris nukkuu tyyny aseensa alla.
- Aseet nukkuvat Chuck Norris tyynyn alla.
- Kun lapsi menee illalla nukkumaan, hän katsoo ettei kaapissa ole mörköä. Kun mörkö menee iltaisin nukkumaan, hän katsoo ettei kaapissa ole Chuck Norrista.
- Chuck Norris ei nuku pimeässä. Ei siksi, että hän pelkäisi pimeää, vaan koska pimeä pelkää häntä.
- Internet sijaitsee Chuck Norrisin läppärillä.
- Chuck Norris pystyy poistamaan Windowsin roskakorin.
- Kun Chuck Norris puhuu niin kiviäkin kiinnostaa.
- Chuck Norris saa sipulit itkemään.
- Chuck Norris ei myöskään tarvitse kelloa, koska hän päättää, kuinka paljon se on.
maanantai 5. toukokuuta 2014
Saako koiralle sanoa ei?
Uusimmassa Koirat lehdessä (02/14) oli artikkeli nimeltä "Elämä ilman ei-sanaa". Onko joku sattunut lukemaan tämän jutun? Mitä ajatuksia se herätti?
Olen ehkä hieman pönttö, mutta tämä juttu ei nyt jostain syystä uponnut. Älkää nyt käsittäkö väärin, olen ehdottomasti positiivisen vahvistamisen puolestapuhuja, mutta en nyt ihan ymmärrä, miksi kieltämisestä tulisi luopua?
Artikkelissa on haastateltu kouluttaja Sari Paavilaista, kyseenalaistamatta hänen ammattitaitoaan haluaisin tarttua muutamaan kohtaan.
Artikkelin mukaan jos koiralla on varma luoksetulo, voidaan ei-sanasta luopua... no mitäs jos ei ole? Mitä minä sitten teen? Seison tumput suorina ja toivon, että koira lopettaa? Vai voidaanko olettaa, että luoksetulo on heikko, koska kiellän koiraani? Olenko niin kaamea tyyppi, koska kiellän Norrista tekemästä tuhmuuksia, ettei koirani halua olla missään tekemisissä kanssani? Voi olla.
Artikkelista haiskahtaa lievä asenteellisuus. Se, kuinka asiat artikkelissa ilmaistaan saavat minut näkemään punaista. Suora lainaus: "Sari huomauttaa, että kielloilla on ensinnäkin tapana koventua koko ajan. Koira tottuu ihmisen sanalliseen möykkäämiseen ja myös fyysisiin rangaistuksiin, joita on kovennettava, jotta päästäisiin samaan lopputulokseen kuin aiemmin". En tiedä teistä, mutta minusta aika falskin kuuloista. Toki tässä on varmasti osittain kysymys siitä, mitä sillä ei-sanalla haetaan takaa? Meillä ainakin kielto pysäyttää koiran sen hetkisen tekemisen, eikä niinkään ole rangaistus.
Siksi ei-sanan mieltäminen artikkelissa rangaistukseksi hämmentää minua suuresti. Rangaistus on niin kovin negatiivisvivahteinen sana.
Nyt tulee pitkä lainaus Paavilaisen sanomisia: "Ei-maailmassa elävä koira myös passivoituu. Ihmisen näkökulmasta tämä voi olla toivottavaa, mutta harva ymmärtää, että passivoituminen johtuu usein stressistä. Passiivinen eläin voi olla masentunut, joka näkyy muina käytösongelmina. Voidaan myös puhua opitusta avuttomuudesta: eläin ei tee mitään, koska kaikesta seuraa rankaisu. Opittua avuttomuutta on myös ihmisillä. Se on vakava stressitila, joka vaatii hoitoa. Kannattaa miettiä, mitä tämä tekee koiran ja omistajan suhteelle pitkällä aikavälillä." (Minä kerron tässä salaisuuden opitusta avuttomuudesta: Teorian on löytänyt amerikkalainen Martin Seligman. Kokeessa koirille annettiin sähköiskuja sattumanvaraisesti, eikä koira voinut välttyä niiltä. Tähän opittuun avuttomuuteen perustuu myöskin "Jääkauden" teho, joskaan silloin rangaistus ei ole fyysinen. Jos et usko minua, tässä lähde).
Mielestäni on inhottavaa, että jutussa väitetään kieltämällä saatavan tällainen tila aikaan. Olen valmis syömään sanani hetimmiten, kun joku antaa lähteitä tälle väitteelle.
Koiran kouluttaminen tuntuu olevan nykyään niin hemmetin vaikeaa. Pitäisi edustaa jotain tiettyä koulukuntaa, tuntea muut metodit, jotta voit puolustaa kiihkeästi omaasi, klikkailla, kehua, huomioida, olla huomaamatta, kantaa taskussa sen kymmentä eri makkaranamia, leluja ja kosketuskeppiä, ähistä, puhista, sähistä oikeaan aikaan.
Itse yritän löytää jonkun tolkun tähän metodien sekametelisoppaan ja kuuntelen sitä järjen ääntä, joka minulle on suotu. Poimin sieltä täältä ne meille (minulle) sopivat palat. Olen sitä mieltä, että osittain koirien ongelmakäyttäytymisten lisääntymiseen on syynä juuri se, että koko ajan syötetään joltain suunnalta uutta tapaa kouluttaa. Se aiheuttaa (puhun nyt omasta puolestani) stressiä. Jatkuvasti saa olla valppaana sen suhteen mitä tekee tai on tekemättä, pelko takapuolessa, että kuuleeko joku kun sanon koiralleni ei ja kuvittelee minun suljettujen ovien takana pieksevän koiraani, koska nehän kulkevat artikkelin mukaan käsi kädessä.
Olen sitä mieltä, että kyse kouluttamisessa ei ole siitä mitä teet, vaan miten teet. Nyt teen paljastuksen, itse en juuri ollenkaan käytä sanaa ei Norriksen kanssa siitä syystä, että kuulun kategoriaan kimittäjät silloin kun pitäisi kuulostaa totiselta. Itselläni on käytössä kieltona napakka Ä-ÄÄ, tai matala hymähdys. Olen sitä mieltä, että sen sijaan, että kuulutetaan mitä teet ja kuinka nopeasti ja kuinka maukasta namia käytät, pitäisi keskittyä itse esiintymään ja vaikuttamaan itsevarmalta ja tyyniltä. Sekä toimia sen mukaan, mikä tuntuu itselle parhaalta (poisluettuna fyysinen kuritus) välittämättä poikkeavien metodien kritiikistä.
Eihän oteta tätä niin kovin vakavasti. Pilkettä silmäkulmaan ja hymy korviin. Siitä on hyvät koirat tehty.
Olen ehkä hieman pönttö, mutta tämä juttu ei nyt jostain syystä uponnut. Älkää nyt käsittäkö väärin, olen ehdottomasti positiivisen vahvistamisen puolestapuhuja, mutta en nyt ihan ymmärrä, miksi kieltämisestä tulisi luopua?
Artikkelissa on haastateltu kouluttaja Sari Paavilaista, kyseenalaistamatta hänen ammattitaitoaan haluaisin tarttua muutamaan kohtaan.
Artikkelin mukaan jos koiralla on varma luoksetulo, voidaan ei-sanasta luopua... no mitäs jos ei ole? Mitä minä sitten teen? Seison tumput suorina ja toivon, että koira lopettaa? Vai voidaanko olettaa, että luoksetulo on heikko, koska kiellän koiraani? Olenko niin kaamea tyyppi, koska kiellän Norrista tekemästä tuhmuuksia, ettei koirani halua olla missään tekemisissä kanssani? Voi olla.
Artikkelista haiskahtaa lievä asenteellisuus. Se, kuinka asiat artikkelissa ilmaistaan saavat minut näkemään punaista. Suora lainaus: "Sari huomauttaa, että kielloilla on ensinnäkin tapana koventua koko ajan. Koira tottuu ihmisen sanalliseen möykkäämiseen ja myös fyysisiin rangaistuksiin, joita on kovennettava, jotta päästäisiin samaan lopputulokseen kuin aiemmin". En tiedä teistä, mutta minusta aika falskin kuuloista. Toki tässä on varmasti osittain kysymys siitä, mitä sillä ei-sanalla haetaan takaa? Meillä ainakin kielto pysäyttää koiran sen hetkisen tekemisen, eikä niinkään ole rangaistus.
Siksi ei-sanan mieltäminen artikkelissa rangaistukseksi hämmentää minua suuresti. Rangaistus on niin kovin negatiivisvivahteinen sana.
Nyt tulee pitkä lainaus Paavilaisen sanomisia: "Ei-maailmassa elävä koira myös passivoituu. Ihmisen näkökulmasta tämä voi olla toivottavaa, mutta harva ymmärtää, että passivoituminen johtuu usein stressistä. Passiivinen eläin voi olla masentunut, joka näkyy muina käytösongelmina. Voidaan myös puhua opitusta avuttomuudesta: eläin ei tee mitään, koska kaikesta seuraa rankaisu. Opittua avuttomuutta on myös ihmisillä. Se on vakava stressitila, joka vaatii hoitoa. Kannattaa miettiä, mitä tämä tekee koiran ja omistajan suhteelle pitkällä aikavälillä." (Minä kerron tässä salaisuuden opitusta avuttomuudesta: Teorian on löytänyt amerikkalainen Martin Seligman. Kokeessa koirille annettiin sähköiskuja sattumanvaraisesti, eikä koira voinut välttyä niiltä. Tähän opittuun avuttomuuteen perustuu myöskin "Jääkauden" teho, joskaan silloin rangaistus ei ole fyysinen. Jos et usko minua, tässä lähde).
Mielestäni on inhottavaa, että jutussa väitetään kieltämällä saatavan tällainen tila aikaan. Olen valmis syömään sanani hetimmiten, kun joku antaa lähteitä tälle väitteelle.
Koiran kouluttaminen tuntuu olevan nykyään niin hemmetin vaikeaa. Pitäisi edustaa jotain tiettyä koulukuntaa, tuntea muut metodit, jotta voit puolustaa kiihkeästi omaasi, klikkailla, kehua, huomioida, olla huomaamatta, kantaa taskussa sen kymmentä eri makkaranamia, leluja ja kosketuskeppiä, ähistä, puhista, sähistä oikeaan aikaan.
Itse yritän löytää jonkun tolkun tähän metodien sekametelisoppaan ja kuuntelen sitä järjen ääntä, joka minulle on suotu. Poimin sieltä täältä ne meille (minulle) sopivat palat. Olen sitä mieltä, että osittain koirien ongelmakäyttäytymisten lisääntymiseen on syynä juuri se, että koko ajan syötetään joltain suunnalta uutta tapaa kouluttaa. Se aiheuttaa (puhun nyt omasta puolestani) stressiä. Jatkuvasti saa olla valppaana sen suhteen mitä tekee tai on tekemättä, pelko takapuolessa, että kuuleeko joku kun sanon koiralleni ei ja kuvittelee minun suljettujen ovien takana pieksevän koiraani, koska nehän kulkevat artikkelin mukaan käsi kädessä.
Olen sitä mieltä, että kyse kouluttamisessa ei ole siitä mitä teet, vaan miten teet. Nyt teen paljastuksen, itse en juuri ollenkaan käytä sanaa ei Norriksen kanssa siitä syystä, että kuulun kategoriaan kimittäjät silloin kun pitäisi kuulostaa totiselta. Itselläni on käytössä kieltona napakka Ä-ÄÄ, tai matala hymähdys. Olen sitä mieltä, että sen sijaan, että kuulutetaan mitä teet ja kuinka nopeasti ja kuinka maukasta namia käytät, pitäisi keskittyä itse esiintymään ja vaikuttamaan itsevarmalta ja tyyniltä. Sekä toimia sen mukaan, mikä tuntuu itselle parhaalta (poisluettuna fyysinen kuritus) välittämättä poikkeavien metodien kritiikistä.
Eihän oteta tätä niin kovin vakavasti. Pilkettä silmäkulmaan ja hymy korviin. Siitä on hyvät koirat tehty.
Dogspiration
Halusin hieman piristää viileissä tunnelmissa alkanutta viikkoa. Hieman keinovaloa arkeen!
Toivottavasti tämä piristää.
 |
| Kuva täältä |
Toivottavasti tämä piristää.
sunnuntai 4. toukokuuta 2014
Roadkill
Tiedättehän ne pitkän malliset vinkuvat pehmolelut ilman täytettä. Aivan huippuhauskoja! Niin omistajasta kuin koirasta. Tosin eri syistä. Norris rakastaa möyriä mokoman kanssa ja minua lelun nimi aina jaksaa naurattaa. Road kill :D (i'm idiot). Jossain nettikaupassa aikoja sitten näin kyseisiä leluja kyseisellä nimellä, missään kivijalkakaupassa en ole samalla nimellä törmännyt leluihin. Valitettavasti.
Ostin Norrikselle jokin aika sitten kyseisen lelun riekaleen, mutta Norriksen koirakaverin kyläilyn jälkeen oli lelusta jäljellä pelkkä pää, mutta se kelpasi Norrikselle hyvin. Minua tosin aina jostain syystä säälitti koirarukka, joka leikki lelunpätkällä. Tänään asioidessani muissa asioissa eläinkaupassa muistui mieleeni tuo säälittävä lelun irvikuva ja Norris sai vihdoin ehjän tilalle.
Koiran leikkejä ei kyllä koskaan kyllästy katselemaan.
Yritin kovasti tallentaa leikit kameralla, mutta noh... tässä PARHAAT palat...
Norris niin rakastaa tuota rääpäleleluaan.
Ihanaa sunnuntaita!
Ostin Norrikselle jokin aika sitten kyseisen lelun riekaleen, mutta Norriksen koirakaverin kyläilyn jälkeen oli lelusta jäljellä pelkkä pää, mutta se kelpasi Norrikselle hyvin. Minua tosin aina jostain syystä säälitti koirarukka, joka leikki lelunpätkällä. Tänään asioidessani muissa asioissa eläinkaupassa muistui mieleeni tuo säälittävä lelun irvikuva ja Norris sai vihdoin ehjän tilalle.
Koiran leikkejä ei kyllä koskaan kyllästy katselemaan.
Yritin kovasti tallentaa leikit kameralla, mutta noh... tässä PARHAAT palat...
 | ||
| Road kill (tuo vaaleampi tyyppi) |
 | |
 | ||
| Vahtihetki |
 | ||||
| Jos tarkoitus olisi ollut kuvata sohvatyynyjä, olisin onnistunut |
Norris niin rakastaa tuota rääpäleleluaan.
Ihanaa sunnuntaita!
Kun koira uuden värin sai
 | ||
| Kuva varastettu täältä: http://news.bbc.co.uk/cbbcnews/hi/newsid_8150000/newsid_8150200/8150213.stm |
Tällä hetkellä ihmettelen itsekin miksi edes vaivaudun kirjoittamaan tästä blogiini, sillä en millään jaksa uskoa, että kukaan tänne rientäisi hehkuttamaan kuinka ihanaa on värjätä rakkaan karvakorvan turkki sateenkaaren värein. Kirjoitan kuitenkin, niin voimme yhdessä heristää sormea ja paheksua: HYI!
Löytyyhän tuohon tarkoitukseen tietenkin ihan omat väriputelinsa. Vaikka aihe ei oikeasti naurata, en voinut olla hymähtelemättä kun luin tuotteen käyttöohjeet.
Kaikki alkaa kuten pitääkin (allekirjoittaneen oma suomennos): Väri XXX on 100% eläinystävällinen...blaa blaa blaa...täysin myrkytön ja hellä lemmikin turkille.
Sitten seuraa muutama rivi jaadijaadijaata ja blööblööblöötä vaikutusajoista ja kumihanskojen käytöstä sekä värjätyn alueen käärimisestä elmukelmuun tai folioon. (WHAT?! Koko koiran?!)
Sitten päästään itse asiaan, ensin tulee kohta HUOMIOITAVAA: Vältä tuotteen joutumista silmiin tai suuhun ja vältä käyttämästä huonokuntoisella tai haavautuneella iholla.
Koska kyseessä on myrkytön, eläinystävällinen tuote, tulee luonnollisesti tuubissa olla viimeisenä seuraava tekstinpätkä: VAROITUS: Tuote saattaa aiheuttaa allergisen reaktion, kipua, tai vaikeaa kutinaa - jos jotain näistä ilmenee, on värjäys keskeytettävä välittömästi ja otettava yhteyttä eläinlääkäriin.
Jos nyt kuitenkin olet päättänyt värjätä koirasi kesäisen keltaiseksi, löysin ja suomensin DIY ohjeet kotivärjäykseen.
Sekoita elintarvikeväriä ja vettä. Tee seoksesta hieman tummempaa, kuin miksi haluat rekun karvan tulevan,
Riippuen koirasi koosta, laita seos suihkepulloon, tai tee siitä kylpy.
Heitä koira värikylpyyn tai suihkuttele turkki kaikkialta. Varmista, että väriä on joka puolella.
Välttääksesi takkuuntumisen, kampaa turkki läpikotaisin.
Laita koira sanomalehden päälle kuivumaaan.
Tadaa! Valmis!
 |
| http://dogswithdyedfur.tumblr.com/image/55598288706 |
(Tätä juttua varten Norrista ei käytetty mallina, Norris sai pitää mustan kuontalonsa, se kelpaa allekirjoittaneelle.)
lauantai 3. toukokuuta 2014
Eläinlääkärin erehdys
Haluan jakaa kanssanne viime talvisen tapauksen, joka riepotteli hyvän tovin perhettämme. Olen aina luottanut sokeasti auktoriteetteihin, mutta tämä tapauksemme muistuttaa siitä, että hekin ovat ihmisiä ja täten erehtyväisiä. Minulla on kolme tarinaa, joita tykkään kovasti kertoa ihmisille ja tämä on niistä yksi.
Kaikki alkoi viime syksynä, olisiko ollut marraskuussa, kun Norris liukastui ja kaatui koirapuistossa juostessaan. Norris ei ollut kaatumisesta moksiskaan, kunnes kotimatkalla alkoi ontumaan vasenta etujalkaansa. Ontumista jatkui muutaman päivän ja soittelin jo hysteerisenä eläinlääkärille. "Seuratkaa tilannetta" oli luonnollisesti vastaus. Ontuminen loppuikin päivissä.
Kun Norriksen jalka oli parantunut, kävimme jälleen tapamme mukaan koirapuistossa leikkimässä. Puistoilua seuraavana aamuna alkoi Norris taas ontumaan. Tosin ainoastaan muutaman askeleen ylös noustessaan. Jep, kuulostaa nivelrikolta. Sitä aloinkin pelkäämään, vaikkakin Norris oli tapahtuman aikoihin vasta vajaa 7kk:n ikäinen.
Kun ajoittaista ontumista oli jatkunut taas joitain päiviä, soitin taas eläinlääkärille. Tulimme siihen tulokseen, että jalka olisi syytä kuvata. Saimme ajan heti seuraavalle aamulle.
Vein Norriksen eläinlääkäriin aamusta ja minut lähetettiin kotiin odottamaan, soittaisivat sitten kun lääkäri olisi tutkinut koiran. Jätän nyt tarkoituksella mainitsematta eläinlääkäriaseman nimen.
Sydän pamppaillen odottelin kotona eläinlääkärin soittoa. Lopulta se soitto tuli. "Kliinisissä tutkimuksissa ei havaittu mitään poikkeavaa, ei havaittavaa ontumaa eikä aristusta..." tässä vaiheessa kerkesi jo tippua pala sydämeltä, mutta lääkäri jatkoikin: "...mutta kuvauksissa näkyi oikeassa kyynärässä kasvuhäiriö, mahdollinen irtopala ja alkavaa nivelrikkoa". Purskahdin itkuun. Miten pieni palleroni voi olla jo puolen vuoden iässä rampa? En saanut enää itkultani selvää sanaa suusta ja puhelu lääkärin kanssa päättyi parkuun.
Minun oli kuitenki ryhdistäydyttävä, Norris oli haettava kotiin. Soitin miehelleni töihin, että tulisi meidät kyyditsemään eläinlääkäriasemalle.
Asemalla hoitaja toi Norriksen meille, lääkäriä emme enää nähneet tällä reissulla. Purskahdin taas itkuun. En pystynyt katsomaan Norrista itkemättä. Hoitajan kanssa kävimme läpi jatkotoimenpiteet, mahdollisuudet olivat joko tähystysleikkaus tai eutanasia, olisihan leikkaus hyvin kallis. Hoitaja kovin lohdutteli meitä, että meille on käynyt äärimmäisen huono tuuri, emmekä olisi voineet mitenkään tätä estää, kyseessä on perinnöllinen vika jne...
Lähdimme kotiin kipulääkkeiden, röntgenkuvien ja liikuntarajoitteen kanssa. Emme mieheni kanssa epäröineet hetkeäkään, mihin päätyisimme tulokseen tulisimme Norriksen kohdalla. Aloin etsiä meille ortopedia.
Tyhjensimme lähiapteekkimme koirien nivelhoitolisäravinteista ja Google sauhuten luin nivelrikosta, sen hoidosta ja elämästä sen kanssa. Norris sai tulevaksi talveksi itselleen fleece-puvun, jottei kylmä pakottaisi niveliä. Aloin jopa suunnittelemaan Norrikselle jalkojen lämmittimiä.
Päädyimme ortopedin valinnassa Timo Talvioon, onhan hän alansa guru. Saimme ajan noin kolmen viikon päähän. Talvio ei kuulemma tähystäisi ollenkaan, vaan suorittaisi leikkauksen omalla tekniikallaan, jossa olisi paremmat onnistumismahdollisuudet. Kolme viikkoa voi olla joskus todella pitkä aika...
Vihdoin tuli leikkauspäivä. Menimme Helsingin Punavuoressa sijaitsevalle Etelä-Helsingin Eläinlääkäriasemalle. Asema oli pieni ja mukava. Minua jännitti suunnattomasti kun odotimme vuoroamme. Talvio saapui tutkimushuoneeseen, jossa pieneläinhoitaja ja harjoittelija jo meitä haastattelivat. Hän kyseli meiltä Norriksen jalasta ja ontumisesta. Tämän jälkeen Talvio ohjasi meidät aseman ulkopuolelle, jossa hän halusi nähdä Norriksen liikkeet. Aikansa hän niitä katseli ja he keskustelivat yhdessä hoitajan kanssa jotain, mitä en kuullut.
Liikkeiden katsomisen jälkeen Talvio ja hoitaja poistuivat katsomaan mukanamme tuomia röntgenkuvia ja me odottelimme tutkimushuoneessa. Kun he tulivat takaisin huoneeseen, Talvio sanoi kutakuinkin nämä sanat: "Jalassa ei ole mitään leikattavaa, mutta sopisiko teille, että ottaisimme jalasta kuitenkin uudet kuvat?" Totta kai se sopi. Minä ja mieheni olimme aivan pyörällä päästämme. Muutama viikko takaperin mietimme, että päästämmekö koiramme autuammille maille, ja nyt Norris olikin terve.
Norris rauhoitettiin kuvausta varten ja odottelimme asemalla sen aikaa, kun kuvat otettiin. Tällä kertaa meille näytettiin röntgenkuvat, sekä aiemman lääkärin ottamat, että Talvion ottamat. Talvio kertoi ja näytti meille seikkaperäisesti mistä on kyse. Hän vielä vertailutti kuvat meille tarkasti, ettei vain jäisi mitään epäselvää.
No mitä siellä jalassa sitten oli? Jalassa oli ollut pieni kasvuhäiriölinja, joka oli kolmen viikon aikana kadonnut, eikä nivelrikosta jälkeäkään. Se mikä aiheutti ontuman, oli kahdessa varpaassa olleet pienet hiusmurtumat, jotka paranisivat itsestään, eivätkä vaatisi toimenpiteitä sen enempää. Liikuntarajoitus päättyi siihen päivään ja saimme jatkaa normaalia elämää kunhan rauhoituksesta selvittiin.
Huojennus ja hämmennys oli käsin kosketeltavaa. Tällä kertaa itkeä tihrustin ilosta.
Tästä tapauksesta oppineena päätimme, että jos Norrikselle tulee jotain rokotusta vakavampaa asiaa eläinlääkärille, menemme suosiolla Talvion pakeille, vaikka matkaa tuleekin hieman enemmän. Tai haluamme ainakin useamman lääkärin mielipiteen.
Onko lukijoille sattunut koskaan mitään vastaavaa?
Kaikki alkoi viime syksynä, olisiko ollut marraskuussa, kun Norris liukastui ja kaatui koirapuistossa juostessaan. Norris ei ollut kaatumisesta moksiskaan, kunnes kotimatkalla alkoi ontumaan vasenta etujalkaansa. Ontumista jatkui muutaman päivän ja soittelin jo hysteerisenä eläinlääkärille. "Seuratkaa tilannetta" oli luonnollisesti vastaus. Ontuminen loppuikin päivissä.
Kun Norriksen jalka oli parantunut, kävimme jälleen tapamme mukaan koirapuistossa leikkimässä. Puistoilua seuraavana aamuna alkoi Norris taas ontumaan. Tosin ainoastaan muutaman askeleen ylös noustessaan. Jep, kuulostaa nivelrikolta. Sitä aloinkin pelkäämään, vaikkakin Norris oli tapahtuman aikoihin vasta vajaa 7kk:n ikäinen.
Kun ajoittaista ontumista oli jatkunut taas joitain päiviä, soitin taas eläinlääkärille. Tulimme siihen tulokseen, että jalka olisi syytä kuvata. Saimme ajan heti seuraavalle aamulle.
Vein Norriksen eläinlääkäriin aamusta ja minut lähetettiin kotiin odottamaan, soittaisivat sitten kun lääkäri olisi tutkinut koiran. Jätän nyt tarkoituksella mainitsematta eläinlääkäriaseman nimen.
Sydän pamppaillen odottelin kotona eläinlääkärin soittoa. Lopulta se soitto tuli. "Kliinisissä tutkimuksissa ei havaittu mitään poikkeavaa, ei havaittavaa ontumaa eikä aristusta..." tässä vaiheessa kerkesi jo tippua pala sydämeltä, mutta lääkäri jatkoikin: "...mutta kuvauksissa näkyi oikeassa kyynärässä kasvuhäiriö, mahdollinen irtopala ja alkavaa nivelrikkoa". Purskahdin itkuun. Miten pieni palleroni voi olla jo puolen vuoden iässä rampa? En saanut enää itkultani selvää sanaa suusta ja puhelu lääkärin kanssa päättyi parkuun.
Minun oli kuitenki ryhdistäydyttävä, Norris oli haettava kotiin. Soitin miehelleni töihin, että tulisi meidät kyyditsemään eläinlääkäriasemalle.
Asemalla hoitaja toi Norriksen meille, lääkäriä emme enää nähneet tällä reissulla. Purskahdin taas itkuun. En pystynyt katsomaan Norrista itkemättä. Hoitajan kanssa kävimme läpi jatkotoimenpiteet, mahdollisuudet olivat joko tähystysleikkaus tai eutanasia, olisihan leikkaus hyvin kallis. Hoitaja kovin lohdutteli meitä, että meille on käynyt äärimmäisen huono tuuri, emmekä olisi voineet mitenkään tätä estää, kyseessä on perinnöllinen vika jne...
Lähdimme kotiin kipulääkkeiden, röntgenkuvien ja liikuntarajoitteen kanssa. Emme mieheni kanssa epäröineet hetkeäkään, mihin päätyisimme tulokseen tulisimme Norriksen kohdalla. Aloin etsiä meille ortopedia.
Tyhjensimme lähiapteekkimme koirien nivelhoitolisäravinteista ja Google sauhuten luin nivelrikosta, sen hoidosta ja elämästä sen kanssa. Norris sai tulevaksi talveksi itselleen fleece-puvun, jottei kylmä pakottaisi niveliä. Aloin jopa suunnittelemaan Norrikselle jalkojen lämmittimiä.
Päädyimme ortopedin valinnassa Timo Talvioon, onhan hän alansa guru. Saimme ajan noin kolmen viikon päähän. Talvio ei kuulemma tähystäisi ollenkaan, vaan suorittaisi leikkauksen omalla tekniikallaan, jossa olisi paremmat onnistumismahdollisuudet. Kolme viikkoa voi olla joskus todella pitkä aika...
Vihdoin tuli leikkauspäivä. Menimme Helsingin Punavuoressa sijaitsevalle Etelä-Helsingin Eläinlääkäriasemalle. Asema oli pieni ja mukava. Minua jännitti suunnattomasti kun odotimme vuoroamme. Talvio saapui tutkimushuoneeseen, jossa pieneläinhoitaja ja harjoittelija jo meitä haastattelivat. Hän kyseli meiltä Norriksen jalasta ja ontumisesta. Tämän jälkeen Talvio ohjasi meidät aseman ulkopuolelle, jossa hän halusi nähdä Norriksen liikkeet. Aikansa hän niitä katseli ja he keskustelivat yhdessä hoitajan kanssa jotain, mitä en kuullut.
Liikkeiden katsomisen jälkeen Talvio ja hoitaja poistuivat katsomaan mukanamme tuomia röntgenkuvia ja me odottelimme tutkimushuoneessa. Kun he tulivat takaisin huoneeseen, Talvio sanoi kutakuinkin nämä sanat: "Jalassa ei ole mitään leikattavaa, mutta sopisiko teille, että ottaisimme jalasta kuitenkin uudet kuvat?" Totta kai se sopi. Minä ja mieheni olimme aivan pyörällä päästämme. Muutama viikko takaperin mietimme, että päästämmekö koiramme autuammille maille, ja nyt Norris olikin terve.
Norris rauhoitettiin kuvausta varten ja odottelimme asemalla sen aikaa, kun kuvat otettiin. Tällä kertaa meille näytettiin röntgenkuvat, sekä aiemman lääkärin ottamat, että Talvion ottamat. Talvio kertoi ja näytti meille seikkaperäisesti mistä on kyse. Hän vielä vertailutti kuvat meille tarkasti, ettei vain jäisi mitään epäselvää.
No mitä siellä jalassa sitten oli? Jalassa oli ollut pieni kasvuhäiriölinja, joka oli kolmen viikon aikana kadonnut, eikä nivelrikosta jälkeäkään. Se mikä aiheutti ontuman, oli kahdessa varpaassa olleet pienet hiusmurtumat, jotka paranisivat itsestään, eivätkä vaatisi toimenpiteitä sen enempää. Liikuntarajoitus päättyi siihen päivään ja saimme jatkaa normaalia elämää kunhan rauhoituksesta selvittiin.
Huojennus ja hämmennys oli käsin kosketeltavaa. Tällä kertaa itkeä tihrustin ilosta.
Tästä tapauksesta oppineena päätimme, että jos Norrikselle tulee jotain rokotusta vakavampaa asiaa eläinlääkärille, menemme suosiolla Talvion pakeille, vaikka matkaa tuleekin hieman enemmän. Tai haluamme ainakin useamman lääkärin mielipiteen.
Onko lukijoille sattunut koskaan mitään vastaavaa?
 |
| Norriksen nivelrikkopuku |
Annetaan: Rukka Stream sadetakki sekä Hurtta Collection kaulapanta
Meillä on jäänyt käyttämättömäksi Rukan turkoosin-värinen koiran sadetakki. Olen pitkään yrittänyt löytää sille uutta omistajaa, mutta tuttavapiiristäni ei löydy ketään sopivan kokoista. Ajattelin, että josko tätä kautta sadetakki saisi uuden kodin.
Eli siis, jaossa olisi KERRAN käytetty Rukan Stream sadetakki, koko 36cm. Aivan kuin uusi. Ostettu lokakuussa 2013, jolloin sitä on myös viimeksi pidetty päällä. Jäi sittemmin käyttämättä lähinnä teknisistä syistä (Norris ei suostunut liikkumaan takin kanssa), ja nyt on jo jäänyt hieman pieneksi.
Näyttipä säilytyspussissa olevan vielä hintalappukin paikoillaan.
Muoks. Takki on löytänyt itselleen toivottavasti tyytyväisen loppukäyttäjän.
Sitten olisi vielä uutta kotia vaille Hurtta Collection kaulapanta. Heräteostos, joka olikin aivan liian iso, mutta kerkesin innostuksissani repimään hintalapun pois. Kaulapannasta saa joko kuristamattoman tai puolikuristavan. Koko 50cm, joka tarkoittanee maksimipituutta mihin pannan saa säädettyä.
Olen niin laiska myymään mitään, joten annan mielelläni sellaiselle, jolla löytyy näille käyttöä.
Jos sinulta löytyisi uusi koti, laitathan sähköpostia.
Eli siis, jaossa olisi KERRAN käytetty Rukan Stream sadetakki, koko 36cm. Aivan kuin uusi. Ostettu lokakuussa 2013, jolloin sitä on myös viimeksi pidetty päällä. Jäi sittemmin käyttämättä lähinnä teknisistä syistä (Norris ei suostunut liikkumaan takin kanssa), ja nyt on jo jäänyt hieman pieneksi.
Näyttipä säilytyspussissa olevan vielä hintalappukin paikoillaan.
Sitten olisi vielä uutta kotia vaille Hurtta Collection kaulapanta. Heräteostos, joka olikin aivan liian iso, mutta kerkesin innostuksissani repimään hintalapun pois. Kaulapannasta saa joko kuristamattoman tai puolikuristavan. Koko 50cm, joka tarkoittanee maksimipituutta mihin pannan saa säädettyä.
Olen niin laiska myymään mitään, joten annan mielelläni sellaiselle, jolla löytyy näille käyttöä.
Jos sinulta löytyisi uusi koti, laitathan sähköpostia.
perjantai 2. toukokuuta 2014
Tapaus aktivointilelu
Valitettavasti joku muukin pitää pullosta, nimittäin poikani Rasmus. Voi sitä kiukkua ja parkua, kun koira saa leikkiä pullolla, eikä hän.
Seuraava kuvasarja kertoo hetkestä, jolloin Norris sai pullon.
 |
| Ei oo riemulla rajaa, kun on...pullo suussa |
 |
| Kateutta ilmassa |
 |
| Enkä ees juoni mitään... |
 | |
| Anna MINÄ näytän! |
 | ||||
| Potti puoliksi |
Tässä vaiheessa jouduin puhaltamaan pelin poikki, sillä en miellä koiranruokaa terveystuotteeksi puolitoistavuotiaan ruokavaliossa.
Nyt kun ihmettelette miksen anna koiralle pulloa Rasmuksen ollessa nukkumassa, vastaukseni tähän: Kun tuollainen muovipullo paukkuu vasten viiden pennin laminaattilattiaa, lähtee siitä melkoinen meteli.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)