Kaulapannan päivitys

Eilen ulkoilessamme tapahtui jotain, mitä minulle ei ole koskaan koiranomistajanurani aikana käynyt. Kaulapanta hajosi. Siis ihan oikeasti hajosi, kaulapanta repesi niin, että se lenkki mihin hihna kiinnitetään, irtosi.
Nyt kun kuitenkin hihnan toisessa päässä sinkoilee alle 10kg painava Mittelspitz, oli yllätys suuri. Panta oli ostettu muistaakseni lokakuussa, joten en voi nyt antaa laadulle muuta arviota kuin: Roskaa.

Kuollaksenikaan en nyt pannan merkkiä muista, mutta tässä siitä kuva, olkaa hyvä.

Siitä se napsahti poikki

Noh, nyt kun tästä perhettämme koetelleesta tragediasta selvittiin hengissä,  oli aika alkaa pohtimaan uutta pantaa. Kivittäkää minut turhamaisena,  mutta kyllä, sitä piti pohtia. Olisin niin kovasti halunnut valkoisen parkkinahkaisen pannan, mutta eläinkaupastamme ei sellaista löytynyt. Valkoista kyllä löytyi, timanteilla tai niiteillä. Koska tämä nyt on minulle niin tarkkaa, ei kelvannut pinkeillä timanteilla (ei sovi pojalle), päädyin niitein koristeltuun pantaan. Materiaalina pehmeä mokkanahka ja valmistaja on kotimainen Kesomaa. Heidän kotisivuiltaan luin, että pannat valmistetaan käsityönä.
Linkki kotisivuille tässä.

Uudenkarhea kaulapanta

Näin oleellista on turkkikoiran kanssa, millainen se panta on, kyllä näkyy hyvin! Huomaa kuinka paljon kuvattavaa kiinnostaa.

Nyt kun kaulapanta on vaihtunut uuteen, haluaisin kovasti päivittää myös hihnamme. Olen yrittänyt etsiä valkoista, nahkaista ja mielellään pyöreää koulutushihnaa 200cm+ pitkänä. Ei löydy! Olen aivan murheen murtama. Koulutushihna on pituudeltaan kätevä, kun kuljemme kuitenkin paljon rattaiden kera, jolloin sen saa tarvittaessa heilautettua rattaiden yli koiran vaihtaessa puolta. Sen vuoksi tarvitsen niin pitkän. Sekä rakastan sitä hiljaista kilinää, mikä kuuluu hihnan solkien ja lenkkien kolahtaessa yhteen.

Jos joku siis tietää, mistä tällaisia hihnoja mahdollisesti saisi, olisin hyvin kiitollinen vinkistä!

Mukavaa vappua!

Tervetuloa

Mennään suoraan asiaan. Minä olen 25-vuotias kotiäiti ja koiranomistaja. Olen niin innokas koiranomistaja, että haluan pitää siitä blogia. No ei vaan, olen pitkään hautonut päässäni ajatusta, että olisi mukava pitää sellaista blogia, mikä olisi mahdollisimman interaktiivinen. Toivon siis erityisesti, että jos koskaan saan lukijoita blogilleni, saisimme aikaiseksi ennenkaikkea keskustelua aihepiirien tiimoilta.
Jotta blogin sisältö pysyisi mahdollisimman asiallisena, pidän kommentit sensuurini alla. Lupaan teille, että ainoastaan herjaavat viestit jätän julkaisematta. Kriittinen saa olla ja etenkin erimieltä kanssani.

Olen suunnitellut kaikenlaista blogini ympärille, koska olen toivoton välineurheilija, tulee blogi sisältämään paljon tuotetestauksia (niin paljon kuin vaan kotiäidin budjetti antaa myöden).

Koulutan myös koiraani metodilla DIY (do it yourself), naksuttelen aina kun jaksan ja epäonnistun koulutuksessa ajoittain. Olen kuitenkin hyvin kiinnostunut koiran oppimisesta tieteenalana, joten palaan varmasti aiheeseen.

Myönnän olevani epätäydellinen koiranomistaja, olenhan vain ihminen ailahtelevine tunteineni, mutta parhaani aina yritän.

No kuka se blogikoira sitten oikein on?

No se on meidän Norris. Norris on n.vuoden ikäinen musta (melkein) Mittelspitz uros, joka on maailman lussukoin hauva. Vaikka nyt eletään pahinta murrosikää, on Norris kuitenkin hyvin helppo ja rauhallinen koira, pirun nopea oppimaan, sekä aina valmiina puuhaan.
Noh, onhan sillä omat huonotkin puolensa, remmissä haukutaan muille koirille (koulutus työn alla), sekä muiden koirien läsnäollessa menevät emännän käskyt kuuroille korville 90%:sti. Nyt kun tätä kirjoittaessa olen niin hyvällä mielellä, en keksi tähän hätään enempää valitettavaa, mutta eiköhän niitä löydy vielä.

Blogini ulkoasu on vielä raakile, mutta haluan saada blogin tulille, joten muokkaan sitä miellyttävämpään suuntaan kunhan kerkeän asiaan enemmän perehtyä.

Toivotan Sinut lämpimästi tervetulleeksi blogini pariin ja toivottavasti viihdyt!