Jotain olen kuitenkin saanut aikaiseksi! Aloitimme Norriksen kanssa tokon uudestaan, koska Norris on tuollainen huligaani, niin halusin pitkän tauon jälkeen aloittaa ihan alusta, vaikkakin alkeet ovat meille ihan tuttuja.
Norris kyllä yllätti ensimmäisissä treeneissä minut täysin, se toimi kuin unelma. Koirassani on selkeästi havaittavissa aikuistumisen merkkejä, sillä toiset koirat eivät juurikaan häirinneet treenejä. Juurikin toisten koirien takia halusin aloittaa ihan alusta, koska Norris tavallisesti stressaa niiden seurassa, eikä kykene keskittymään, mutta kaikki stressi oli tiessään. Kunnes eräs toinen treeneissä ollut isompi koira pääsi omistajaltaan karkuun ja päätti tulla moikkaamaan Norrista ystävällisissä tunnelmissa. Norris säikähti moikaamaan tullutta koiraa, eikä sen jälkeen treenikään enää oikein kulkenut. Tästä on kuitenkin kiva jatkaa hyvällä mielellä eteenpäin.
Olen saanut myös helpotusta koirakuumeeseeni, olemme nimittäin mieheni kanssa tulleet siihen tulokseen, että voisimme ensi kesänä tuplata koiramäärän, ottaa siis toisen koiran. Parhaillaan on käynnissä kova rotupohdinta.
Tavallaan haluaisin pysyä rodussa ja ottaa toisen mittelin, mutta toisaalta haluaisin myös vaihtaa rotua. Olen kovasti haaveillut Bordercolliesta niiden käytettävyyden vuoksi. Haluaisin Norriksen, tuon rakastettavan seurakoiran huipentuman rinnalle sellaisen hyperaktiivisen puuhastelijan, joka vaatisi minulta paljon. Bordercollie olisi myös kokonsa puolesta passeli, pidän koiran koossa kriteerinä, että jaksan tarvittaessa kantaa sen. Sileäkarvainen collie olisi myös kiinnostava vaihtoehto.
Onko lukijoilla joitain haaverotuja?
