Pieniä tavoitteita

Nyt on muutaman päivän pitänyt kiirettä, on ollut luentoja ja arki pitänyt kiireisenä. Odotan innolla maanantain luentoa, sillä silloin on aiheena koirien käyttäytymisongelmat. Jännittävää.
Tilaamani kirjat saapuivat myös loppuviikosta, mutta en ole vielä ehtinyt tutustumaan kirjoihin sen kummemmin kuin selailemalla ne läpi. Laitan blogiin kommenttia kirjoista, kunhan saan ne luettua. Kirjat olivat siis Riitta Kempen Koiran ruokinta ja hoito, sekä Helena Koskentalon kirjoittama Pelkopurija ja huomionhakija.

Tänään aamulla kun treenasimme Norriksen kanssa toko-liikkeitä, oli Norris kuin eri koira. Se kuunteli, keskittyi ja suoritti aivan eri tavoin kuin koskaan ennen. Onhan Norris ollut aina innokas oppija, mutta tänään tuo koira kyllä yllätti. Osittain syynä kasvaneeseen motivaatioon saattaa olla se, että siirryimme kerran päivässä ruokintaan, joten ruoka on saanut uuden merkityksen. Kerran päivässä ruokintaan päädyimme Norriksen nirsouden takia, ja on kyllä toiminut, vaikka saa aamulla palkkiot nameina koulutuksen yhtydessä.

Treenin jälkeen asetin meille tavoitteen: Ensi kesänä ensimmäisiin kokeisiin Norriksen kanssa. Tokon aloitimme jo viime syksynä, mutta kun Norris sai väärän nivelrikkotuomion, josta kerroin aiemmin tässä postauksessa, jäi toko pois liikuntakiellon aikana, enkä erinäisiin tekosyihin vedoten ole saanut vielä ilmoitettua meitä jatkamaan, mutta nyt on sekin taas ajankohtaista.
Viimeksi ryhmässä tokoillessa ei Norriksella vielä maltti riittänyt muiden koirien seurassa treenata kuin hetkittäin, eikä Norris jaksanut keskittyä tunnista kuin ensimmäiset 20min, jonka jälkeen se vietti lopputunnin nuuskien ja räksyttäen muille. Norris tosin oli silloin vasta puolivuotias, joten ymmärrettäväähän tuo on. Norris ei edelleenkään malta oikein keskittyä toisten koirien seurassa, mutta treeniätreeniätreeniä.

Haaveissa siintää jo EVL, mutta sinne on vielä pitkä matka...

En malta odottaa, että päästään kurssille! Toki ensin pitää ilmoittautua...