Kontaktista

Olen kuvitellut eiliseen asti, että kontakti tarkoittaa sitä, että koira napottaa minua kauniisti silmiin nakkia hinkuen, mutta olen ollut totaalisen väärässä. Eilen illalla, kun olimme Norriksen kanssa lenkillä, tuli meitä vastaan koira. Norriksella kun on tapana räksyttää ohitettaville koirakoille nappasin tapani mukaan käden täyteen namia, joita olen viime aikoina heitellyt Norrikselle maahan aina kun näköpiirissä on toinen koira. Norris valpastui ja huomasi toisen koiran ja sitten tapahtui jotain ennenkuulumatonta. Ennen Norris olisi alkanut räksyttämään, mutta nyt se katsoi koiraa ja sen jälkeen käänsi katseensa minuun, palkkasin, se katsoi taas koiraa ja sitten minua, palkkio... ja tätä jatkui koko ohituksen ajan. Kun toinen koira oli mennyt ohi pistimme bileet pystyyn Norriksen kanssa, kehuin, rapsutin ja leikitin koiraa enemmän kuin koskaan. Olimme molemmat ihmeissämme tämän tapahtuman jälkeen, sillä ohitushetkellä tunsin jotain Norriksen ja minun välillä - kontaktin. Se oli jotain aivan muuta kuin silmiin tuijotusta. Se oli yhteys välillämme, tiesimme molemmat mitä tehdä, ja luotin Norrikseen sillä hetkellä täysin. Sama toistui, kun pääsimme ohittamaan koirapuiston ilman kiskomista ja huutamista. Nyt tosiaan tiedän, mitä se kontakti on, se on puheyhteys koiran kanssa, aivan jotain muuta kuin pelkkää silmiin tuijottelua.

Olen nyt ollut tiukkana Norriksen hihnakäytöksen kanssa, kyllästyin hajujen perässä kimpoilevaan karvapalloon, joten ainaisen kiukuttelun ja hampaiden kiristyksen sijaan otin uuden taktiikan. Aina kun Norris alkaa kiskomaan jonkin hyvän hajun perään, pysähdyn, kutsun Norriksen sivulleni perusasentoon, siitä seuraamisen kautta vapautus hajulle. Hajut tuntuvat olevan tällä hetkellä paras palkkio. Tästä taktiikasta on ollut paljon hyötyä: luoksetulo on parantunut, perusasento on mallillaan, Norriksen maltti kasvaa, sekä ärsyttävä kiskominen on vähentynyt huomattavasti, muutenkin Norris tuntuu kuuntelevan paljon paremmin (tai sitten vain kuvittelen).

Tämä ei ole kontakti