Minuun on iskenyt ihan hirveä koirakuume. Olisi ihana saada Norrikselle kaveri. Minulla ei niinkään ole pentukuume, nyt ei huvittaisi se pikkupentuvaihe, vaan haluaisin aikuisen koiran! Mikä tähän auttaisi? Olen yrittänyt olla ajattelematta asiaa, lueskellut ilmoituksia, ajatellut kauhuskenaarioita... ei, mikään ei auta!
Kuinka te selätätte koirakuumeen?
tiistai 27. toukokuuta 2014
lauantai 24. toukokuuta 2014
Pieniä tavoitteita
Nyt on muutaman päivän pitänyt kiirettä, on ollut luentoja ja arki pitänyt kiireisenä. Odotan innolla maanantain luentoa, sillä silloin on aiheena koirien käyttäytymisongelmat. Jännittävää.
Tilaamani kirjat saapuivat myös loppuviikosta, mutta en ole vielä ehtinyt tutustumaan kirjoihin sen kummemmin kuin selailemalla ne läpi. Laitan blogiin kommenttia kirjoista, kunhan saan ne luettua. Kirjat olivat siis Riitta Kempen Koiran ruokinta ja hoito, sekä Helena Koskentalon kirjoittama Pelkopurija ja huomionhakija.
Tänään aamulla kun treenasimme Norriksen kanssa toko-liikkeitä, oli Norris kuin eri koira. Se kuunteli, keskittyi ja suoritti aivan eri tavoin kuin koskaan ennen. Onhan Norris ollut aina innokas oppija, mutta tänään tuo koira kyllä yllätti. Osittain syynä kasvaneeseen motivaatioon saattaa olla se, että siirryimme kerran päivässä ruokintaan, joten ruoka on saanut uuden merkityksen. Kerran päivässä ruokintaan päädyimme Norriksen nirsouden takia, ja on kyllä toiminut, vaikka saa aamulla palkkiot nameina koulutuksen yhtydessä.
Treenin jälkeen asetin meille tavoitteen: Ensi kesänä ensimmäisiin kokeisiin Norriksen kanssa. Tokon aloitimme jo viime syksynä, mutta kun Norris sai väärän nivelrikkotuomion, josta kerroin aiemmin tässä postauksessa, jäi toko pois liikuntakiellon aikana, enkä erinäisiin tekosyihin vedoten ole saanut vielä ilmoitettua meitä jatkamaan, mutta nyt on sekin taas ajankohtaista.
Viimeksi ryhmässä tokoillessa ei Norriksella vielä maltti riittänyt muiden koirien seurassa treenata kuin hetkittäin, eikä Norris jaksanut keskittyä tunnista kuin ensimmäiset 20min, jonka jälkeen se vietti lopputunnin nuuskien ja räksyttäen muille. Norris tosin oli silloin vasta puolivuotias, joten ymmärrettäväähän tuo on. Norris ei edelleenkään malta oikein keskittyä toisten koirien seurassa, mutta treeniätreeniätreeniä.
Haaveissa siintää jo EVL, mutta sinne on vielä pitkä matka...
En malta odottaa, että päästään kurssille! Toki ensin pitää ilmoittautua...
Tilaamani kirjat saapuivat myös loppuviikosta, mutta en ole vielä ehtinyt tutustumaan kirjoihin sen kummemmin kuin selailemalla ne läpi. Laitan blogiin kommenttia kirjoista, kunhan saan ne luettua. Kirjat olivat siis Riitta Kempen Koiran ruokinta ja hoito, sekä Helena Koskentalon kirjoittama Pelkopurija ja huomionhakija.
Tänään aamulla kun treenasimme Norriksen kanssa toko-liikkeitä, oli Norris kuin eri koira. Se kuunteli, keskittyi ja suoritti aivan eri tavoin kuin koskaan ennen. Onhan Norris ollut aina innokas oppija, mutta tänään tuo koira kyllä yllätti. Osittain syynä kasvaneeseen motivaatioon saattaa olla se, että siirryimme kerran päivässä ruokintaan, joten ruoka on saanut uuden merkityksen. Kerran päivässä ruokintaan päädyimme Norriksen nirsouden takia, ja on kyllä toiminut, vaikka saa aamulla palkkiot nameina koulutuksen yhtydessä.
Treenin jälkeen asetin meille tavoitteen: Ensi kesänä ensimmäisiin kokeisiin Norriksen kanssa. Tokon aloitimme jo viime syksynä, mutta kun Norris sai väärän nivelrikkotuomion, josta kerroin aiemmin tässä postauksessa, jäi toko pois liikuntakiellon aikana, enkä erinäisiin tekosyihin vedoten ole saanut vielä ilmoitettua meitä jatkamaan, mutta nyt on sekin taas ajankohtaista.
Viimeksi ryhmässä tokoillessa ei Norriksella vielä maltti riittänyt muiden koirien seurassa treenata kuin hetkittäin, eikä Norris jaksanut keskittyä tunnista kuin ensimmäiset 20min, jonka jälkeen se vietti lopputunnin nuuskien ja räksyttäen muille. Norris tosin oli silloin vasta puolivuotias, joten ymmärrettäväähän tuo on. Norris ei edelleenkään malta oikein keskittyä toisten koirien seurassa, mutta treeniätreeniätreeniä.
Haaveissa siintää jo EVL, mutta sinne on vielä pitkä matka...
En malta odottaa, että päästään kurssille! Toki ensin pitää ilmoittautua...
keskiviikko 21. toukokuuta 2014
(Lisää haluamasi otsikko)
Kuinka pää voi lyödä näin tyhjää? Ideoita olisi vaikka minkälaisiin postauksiin, mutta kun saan tyhjän sivun eteeni, en vain saa mitään kirjoitettua. Kauhea tilanne! Kärsiikö kukaan muu tällaisesta?
Toivottavasti saan anteeksi.
Toivottavasti saan anteeksi.
 |
| Pusu |
 |
| Vahtikoira |
sunnuntai 18. toukokuuta 2014
Sunnuntaita!
Ihana ilma tänään! Näin perheellisenä tällaiset upeat säät tulee hyödynnettyä tehokkaasti. Pakkasimme perheen heti aamusta autoon ja suuntasimme Helsinki-Vantaa lentökentän kupeeseen kalliolle katselemaan laskeutuvia lentokoneita. Ajattelin, että otetaan myös Norris mukaan kuuntelemaan lentsikoiden pärinää. Olin hieman skeptinen sen suhteen, miten Norris reagoisi, koneet kuitenkin lentävät hyvin matalalla passipaikkamme yli ja niin näky kuin meteli on aikamoista.
Eipä tuo haukku ollut moksiskaan! Valppaana tietenkin katseli laskeutuvia koneita, mutta ei muuta.
Pienenä Norris pelkäsi kaikkea ja kaikkia, mutta nykyään kovat äänet eivät tunnu enää missään, Uusi vuosikin meni ihan rauhallisissa tunnelmissa ilman pelkoja.
Norris nautti täysin rinnoin aamuisesta retkestä, keli oli kaunis eikä aamulla ollut vielä liian kuuma riehumiselle. Onneksi otin kameran mukaan, sain muutaman kuvan vauhtimakkarasta.
Eipä tuo haukku ollut moksiskaan! Valppaana tietenkin katseli laskeutuvia koneita, mutta ei muuta.
Pienenä Norris pelkäsi kaikkea ja kaikkia, mutta nykyään kovat äänet eivät tunnu enää missään, Uusi vuosikin meni ihan rauhallisissa tunnelmissa ilman pelkoja.
Norris nautti täysin rinnoin aamuisesta retkestä, keli oli kaunis eikä aamulla ollut vielä liian kuuma riehumiselle. Onneksi otin kameran mukaan, sain muutaman kuvan vauhtimakkarasta.
Lentokoneiden ihmettelyn jälkeen suuntasimme vielä Haltialan kotieläintilalle katselemaan kotieläimiä. Tämä oli pesunkestävän lähiökoiran ensikosketus maalaiselämään. Norris, tuo kova hajuissakierijä, rakastui heiniin.
Oletin eläimiä olevan paljon enemmän paikalla, mutta näimme ainoastaan lampaita ja lehmiä. Höh!
Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin on hyvä päättää tänään! Nauttikaa auringosta!
perjantai 16. toukokuuta 2014
Temppukoulu osa 3: Niiaus
Se on perjantai taasen. Tänään opetetaan koira niiaamaan. Tiedättekö mitä tarkoitan? Siis koira laskee rinnan maahan kuten leikkiin kutsuessaan. Kaikessa yksinkertaisuudessaan, näin me sen teimme:
Istu lattialle ja ota koira eteesi seisomaan.
Ota nami nyrkkiin ja laita nyrkki lattiaan. Koira alkaa tavoitella namia ja HETI kun koiran etuosa koskee lattiaa, merkkaa naksulla tai kehulla ja palkkaa. Toista tätä. Tämä vaihe saattaa kestää ja kestää ja kestää... Kärsivällisyyttä siis, pikkuhiljaa koira alkaa tarjoamaan niiausta pidempiä ja pidempiä aikoja.
Kun koira on ymmärtänyt niiauksen, lisää vihjesana, kuten "niiaa".
Hauskoja treenihetkiä!
Istu lattialle ja ota koira eteesi seisomaan.
Kun koira on ymmärtänyt niiauksen, lisää vihjesana, kuten "niiaa".
Hauskoja treenihetkiä!
torstai 15. toukokuuta 2014
Kesä lähestyy
Eilen fiilisteltiin Norriksen kanssa lähestyvää kesää, joka ilmoitteli itsestään auringon paisteella pitkästä aikaa.
Eilen olikin illalla taas luento, aiheena oli perinnölliset sairaudet, rakeenteelliset sellaiset. Luennoitsijana oli Helsingin yliopistollisesta eläinsairaalasta ell. Anu Lappalainen, hauska nainen. Oikeasti, hulvaton. Vaikka aihe oli vakava, oli luento mieluisa, sillä Lappalainen kevensi tunnelmaa aina aika ajoin letkautuksillaan. Vielä en niin viisas ole, että voisin tähän kirjoittaa kriittisen artikkelin koirien rakenteellisista sairauksista, mutta ehkä jonain päivänä. Pysyttelen vielä ihan hissukseen aiheesta täällä ruudun takana ja palaan asiaan sitten kun olen viisaampi, vielä en kehtaa alkaa kahden tunnin luennon jälkeen pätemään :D
Huomenna onkin taas perjantai ja temppukoulun uuden tempun aika.
Huomiseen!
 |
| (Miksi mulla on pakkomielle näihin epäonnistuneisiin otoksiin :D) |
Eilen olikin illalla taas luento, aiheena oli perinnölliset sairaudet, rakeenteelliset sellaiset. Luennoitsijana oli Helsingin yliopistollisesta eläinsairaalasta ell. Anu Lappalainen, hauska nainen. Oikeasti, hulvaton. Vaikka aihe oli vakava, oli luento mieluisa, sillä Lappalainen kevensi tunnelmaa aina aika ajoin letkautuksillaan. Vielä en niin viisas ole, että voisin tähän kirjoittaa kriittisen artikkelin koirien rakenteellisista sairauksista, mutta ehkä jonain päivänä. Pysyttelen vielä ihan hissukseen aiheesta täällä ruudun takana ja palaan asiaan sitten kun olen viisaampi, vielä en kehtaa alkaa kahden tunnin luennon jälkeen pätemään :D
Huomenna onkin taas perjantai ja temppukoulun uuden tempun aika.
Huomiseen!
tiistai 13. toukokuuta 2014
Leikkitreffit kotona
Nyt on muutaman päivän pitänyt kiirettä, nimittäin eilen alkoi Helsingin avoimessa yliopistossa maa-metsätaloustieteellisen tiedekunnan Koirat-erikoiskurssi. Jehna, onpa hienoa opiskella! Toteutustapana minulla on verkossa suoritettavat opinnot, eli luennot katson netin yli kotona. Tämä siksi, että mieheni kerkeää töiden jälkeen nappaamaan jälkikasvumme kyytiin ja painua kylille, että allekirjoittanut saa rauhassa tärkeillä verkkoluentojen parissa. En malta odottaa, että viisastun ja pääsen tänne blogiin kertomaan teille lukijoille mitä kaikkea mielenkiintoista olen oppinut!
Pistin eilen tilaukseen muutaman kirjan, kurssilla suositellun Riitta Kempen kirjoittaman Koiran ruokinta ja hoito, sekä silmiini osuneen Pelkopurija ja huomionhakija -kirjan. Vaikka en ongelmakoiraa omistakkaan, niin aihe kiinnostaa minua. En malta odottaa, että kirjat saapuvat.
Onko lukijoiden joukossa yhtään kurssikaveria?
Tänään meillä kävikin sitten vieraita. Kylläpä riitti kuhinaa kun lattiatasolla vipelsi koiria ja lapsia, mutta piristävää oli. Kyläilemässä kävivät siis Norriksen paras koirakaveri Luka ja ei-niin-hyvä koirakaveri Ossi. Ossi on jo vanhempi herrasmies, eikä juurikaan välitä Norriksen hössötyksistä. Kyllä pojilla oli mukavaa, kun saivat pitkästä aikaa painia keskenään. Valitettavasti keli ei ollut suotuisa, joten siirsimme leikkitreffit sisätiloihin.
Mukavaa alkanutta viikkoa!
Pistin eilen tilaukseen muutaman kirjan, kurssilla suositellun Riitta Kempen kirjoittaman Koiran ruokinta ja hoito, sekä silmiini osuneen Pelkopurija ja huomionhakija -kirjan. Vaikka en ongelmakoiraa omistakkaan, niin aihe kiinnostaa minua. En malta odottaa, että kirjat saapuvat.
Onko lukijoiden joukossa yhtään kurssikaveria?
Tänään meillä kävikin sitten vieraita. Kylläpä riitti kuhinaa kun lattiatasolla vipelsi koiria ja lapsia, mutta piristävää oli. Kyläilemässä kävivät siis Norriksen paras koirakaveri Luka ja ei-niin-hyvä koirakaveri Ossi. Ossi on jo vanhempi herrasmies, eikä juurikaan välitä Norriksen hössötyksistä. Kyllä pojilla oli mukavaa, kun saivat pitkästä aikaa painia keskenään. Valitettavasti keli ei ollut suotuisa, joten siirsimme leikkitreffit sisätiloihin.
 |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)